Nyt on sitten polkaistu käyntiin vuosi 2009! :) Samalla täyttyy ensimmäinen vuosi lapsettomuustutkimuksia ja hoitoja. Viime vuonna opin yhtä jos toista uutta itsestäni, ainakin lapsettomuuden saralla. Vuoden 2008 saldo:

• 3 inseminaatiota (negatiivisia)

• 1.IVF (elo-syyskuussa) 1 munarakkula -> inseminaatio (negatiivinen)

• 2.IVF (lokakuussa) 1 munarakkula -> ovulaatio muutamaa tuntia ennen punktiota (negatiivinen)

• 3.IVF (joulukuu - tammikuu 2009) -> (tulos?)

Tulos on selkeästi negatiivinen, toisiko uusi vuosi jotain positiivista. Olen juossut viime vuonna lääkäreissä useammin kuin koskaan aiemmin, en ole tainut tammikuusta lähtien pitää yhtään lääkäritöntä kuukautta. Jos ei ole ollut tutkimuksia, on ollut hoitoja tai niiden suunnitteluja. Kaikenkaikkiaan tiesin tämän tien olevan rankka, siis hoitoihin hakeutumisen. Ja on se sitä ollutkin, pettymyksestä toiseen. Uuden hoidon myötä toiveet aina nousevat vain että saisivat tulla ryminällä alas. Hapun pilvilinnat tulevat koko ajan matalammiksi, jottei tipahtaisi aina niin korkealta... Toisaalta, jos hoitoihin ei olisi hakeutunut epätietoisuus olisi edelleen hyvin hämmentävää - ja epäonnistumiset todennäköisesti seuraisivat toisiaan. Päätös hoitoihin hakeutumisesta oli siis oikea. Mitään varsinaista syytä lapsettomuuteemme ei ole annettu/löydetty. On todettu, että minun munasarjani ovat laiskat, mutta niiden toimintaa mittaava FSH-taso on pysynyt ihan ok tasolla. Ei kilpirauhasongelmaa, ei muitakaan tiedossa olevia sairauksia. Viimeisimpänä lääkäri mietti keliakiaa, mutta varsinaisia oireita sen suuntaan ei ole. Joka kuukausi kehitän yhden munarakkulan, ovuloin sen lähes kellontarkasti ja kierrot ovat säännölliset. Valitettavasti sama tapahtuu hoitojenkin yhteydessä - tuloksena on ollut vain 1 munarakkula, jota ei siis ole edes vielä päästy punktoimaan/tutkimaan. Luultavasti tänä vuonna tämä lapsettomuusasia ratkeaa suuntaan jos toiseen...! Ei näissä hoitojen maailmoissa voi loputtomiin elää!

Nyt on taas katse suunnattava eteenpäin, toiveikkaana siirrymme tämän hoidon vaiheissa aina seuraavaan. Kuitenkaan Hapu ei uskalla kovin korkealentoisesti haaveilla, vähän kuin autoa ajaisi käsi käsijarrulla. :) Eilen pistin ensimmäisen Menopur annoksen 300IU. Uudenvuodenaaton ultrassa Synarella oli vaikuttanut kuten pitikin - tilanne oli lääkärin mukaan hyvä. Nyt seuraava etappi on maanantain verikoe ja viikonpäästä perjantaina on ultra. Toivomme edes kahta munarakkulaa, saas nähdä miten käy. Varovaisen toiveikkaana siirrymme siis vuoteen 2009! :)

Onko tämä OnniEsterin vuosi?!