Hoidon tulos negatiivinen.

Sinne meni taas kaksi lupaavaa alkiota. Pää on täynnä kysymyksiä ja vastauksia ei ole. Tosi paska juttu! Vetäydyn vällyjen väliin epäoikeudenmukaista maailmaa pakoon.
Miten taas kestän tämänkin pettymyksen?

Eiköhän tämä ollut taas tässä... Lugesteronin seassa havaittavissa verta. Kai sitä kuitenkin täytyy huomenna hakea vielä varmistus verikokeesta.

Voi paska, mikään ei taas taida pelastaa pahimmalta... :(

Tunnelmat tänään ovat piinaavat... Jännittää, pelottaa, jännittää, pelottaa... :) Yritän pysyä rauhallisena ja levollisena, mutta pientä pinkeyttä on ilmassa...

Viime kerralla epäonnistuminen antoi merkkejä juuri tänä piinapäivänä ensimmäisen kerran... Lugesteronimömmön seassa tuli silloin aavistus punertavaa, joka sitten kiihtyi testipäivää kohden. Tilanne tänään on ihan ok, tai ainakin luulisin niin. Rinnat eivät ole enää niin herkät (mikä pelottaa) eikä juilimistakaan alavatsalla ole enää niin paljoa kuin piinan alussa (myös pelottaa). Eli kyllä se myönnettävä on, että päällimmäisenä tunteena on pelko, en vain voi sille mitään. Torstaihin on vielä pitkä aika...

Viimeeksi en tehnyt kotitestiä, vaan odotin kiltisti mitä klinikan verikoe sanoo. Soittaminen ja tuloksen kuuleminen olikin sitten yhtä helvettiä, vaikka tiesinkin jo lopputuloksen. Nyt olen kahden vaiheilla, tehdäkkö vaiko ei. Taidan kallistua ein puoleen, vaikka huomenna tietenkin sen voisi jo kotona tehdä (luultavasti siinä jo näkyisi tulos). Olen vain tehnyt tässä aikojen kuluessa niin monta testiä, joiden tulos on tuntunut suorastaan nöyryyttävän negatiiviselta. Mieleen on aina tullut, kuinka tyhmästi sitä uskoikaan, että olisin raskaana.

Nyt haluan uskoa enemmän kuin koskaan aikaisemmin onnistumiseen, mutta suurehko pelko valtaa mielen...

Pääosin tämä piinailu on sujunut tällä kertaa tähän asti suht stressittömästi. Eilinen oli ensimmäinen vaikea päivä - ensimmäistä kertaa pelkäsin ja tuskailin, mitä jos nyt epäonnistumme. Ajatukset tulivat päähäni aivan yllättäin ja vainosivat koko päivän - tänään on jo helpompaa. Mieli valoisampi ja rennompi... :)

Huomenna tulee viikko täyteen alkionsiirrosta - ja toisaalta on viikko aikaa, kunnes viimeistään tiedämme kuinka kävi. Jännittäväääää.... :) Jos vertaan tätä alkionsiirron jälkeistä aikaa edelliseen, on ainakin pistelyä ja juilimista ollut enemmän. Tiedä sitten kertooko se mitään. Olen saanut olla nyt kotona jo parisen viikkoa, osin työvuoroista ja sairaslomasta johtuen ja uskon senkin tehneen minulle hyvää. Kaikki on tällä kertaa pedattu niin, että OE:llä olisi mahdollisimman optimaalinen mahdollisuus tulla toteen. Tämä on nyt sitten vain tätä piinaavaa (rentomielistä) odottelua... :)

Tänään menimme mieheni kanssa jännittyneitä klinikalle kuulemaan montako meidän kolmesta munasolusta on heldelmöitynyt ja tietenkin alkionsiirtoon. Uutiset olivat mitä parhaimmat - kaikki olivat hedelmöityneet ja todella hyvä laatuisina jatkaneet jakautumista. Tänään siis siirrettiin kaksi alkiota!! :)

En olisi ikinä uskonut, että kaikki hedelmöityvät ja jakautuvat - mutta niin kävi. Yksi raukka laitettiin vielä pakastimeen odottamaan tulevaa! Nyt stressittä eteenpäin. Klinikalla kerrottiin, että alkiot pitävät pimeästä ja lämpimästä, pitäisiköhän viettää seuraavat pari viikkoa lämpimässä saunassa rentoutuen... :) jos vain ikkunan saisi peittoon...?! :)

Lääkäri kehui onnistumismahdollisuuksiamme ja tänään on ainakin sellainen olo, ettei mikään voi mennä pieleen! :)

Nyt on punktio takana! 3 hyvänkokoista munarakkulaa ja solua löytyi vasemmalta, oikealla oli kaksi pientä, ilman solua. Nyt lepoa tämä päivä ja huominen - torstaina mennään sitten TOIVOTTAVASTI alkionsiirtoon.

Nyt ainakin kaikki näyttää hyvältä! :)

Menopur on hyvää ainetta, ainakin nostaa energiatasoa ja mielialaa roimasti. Kuusi pistosta takana - perjantaina nähdään vaikutukset! :) Jonkinlaista juilimista tuntuu vatsalla ja turvottaa, turvottaa... Onko juiliminen munien kasvusta johtuvaa vai jotain muuta?! Rennolla otteella ainakin on alkuhoito menty.

Menopur on kuin huumetta, jo ensimmäinen piikki aiheutti suuren muutoksen mielialassa. Synarella sai kaikki tuntumaan yhdentekevältä ja mieli oli hieman apea, mutta menopur sai kaiken muuttumaan. Koti on siisti ja puunattu ja mieli mitä parhain... :) Kovaa vauhtia kohti perjantaita!

(Kelakorvauksia odottelen innolla - menopur maksaa omaisuuden, lääkekatto täyttynyt jo aikapäiviä sitten - mutta kela ei lähetä sitä typerää korvauskirjettä)