Pistelyä ja polttelua odotellessa...

Jaahas! Rentouttava pääsiäinen takana... (Saimme viettää kokonaista neljä päivää yhdessä miehen kanssa, WAU!) Tämä oli sitä laatuaikaa....

Muutoinkin, koko jo melkein toivottomalta tuntuvan vauvaprojektin ajan juuri tämä aika kierrosta on ollut se stressittömin. Jos oireita mahd. raskaudesta tulee, ne tulee vasta seuraavalla viikolla. Nyt vain odotellaan... PISTELYÄ JA KAIKENLAISIA MUITA OIREITA! ovat enemmän kuin tervetulleita! Muutaman kerran vauvaprojektin aikana olen kokenut mahdotonta pistelyä ja outoa polttelua. Ja muulloin en juurikaan mitään normaalista poikkeavaa! J Nyt sitten eletään toivossa, että pistelisi, on sekin parempi kuin ei mitään... (Sitä oikein toivoo itselleen tuskaa!)

Vielä muutama päivä lomaa jäljellä ja sitten paluu töiden pariin. Kukaan töissä ei tiedä näistä ongelmistani, tai siis osastonhoitajalle kerroin luottamuksella (saas nähdä kauanko pysyy salassa). Potilaiden valinta osastollamme on tarkkaa, jos on raskaana. Nyt noudatan samaa karsintaa, sanoivatpa muut mitä tahansa! En halua millään tavalla riskeerata mahdollista onnistunutta alkua tulevalle vauvalle. Kuuluu ehkä samaan sarjaan kuin kaikki greippimehut, mutta kaikkihan vaikuttaa kaikkeen... Vanhojen kollegoiden kanssa olen jo asiasta ollut napit vastakkain, kun en ole suostunut kertomaan syytä potilaiden valintaan. Mutta mitä se heille kuuluu... Olen saanut osakseni hyvinkin ikävää kommenttia, kaikki on vaan nieltävä (katkerat keski-ikäiset kurpat!!! J) Suurin osa kommentoijista on lapsettomia, yksinäisiä ja keski-iän kriisiä potevia mummotautisia!! (Anteeksi, olette te joskus olleet ihan kivojakin!)

Muutenkin olemme pohtineet asiasta kertomista ulkopuolisille... Toistaiseksi olemme valinneet kertomattomuuden – miksi huolestuttaa muita! Myös odotukset muilla nousisivat ja paineet meillä!! Eli palatakseni vielä töihin, miksi kertoisin töissä ”ventovieraille”, kun oma lähipiirinikään ei tiedä asiasta... Ja töissä on ollut sellainen paikka, missä ei tämä asia pyöri päässä (siinä nyt sitten vielä selittelemään kaikille, miksi ei olla raskaana).

En ole aivan varma, että vauvauutista meiltä vielä odoteltaisiinkaan....Olemme olleet toki yhdessä jo iäisyyden (8vuotta), mutta toisaalta olemme keskittyneet sellaisiin asioihin elämässä (ainakin meidän kannalta ulkopuolisten silmin), että vauvauutisia ei ehkä vielä odoteta. Opiskelemme molemmat työn ohessa ja haluamme kehittyä työssä... Ulkopuolisen silmin aikamme täyttää työ ja opiskelu... Hassua, kun sitten salassa puuhaamme ihan jotain muuta (kuten koko pääsiäinen – joka piti pyhittää opiskelulle)!!

Pistelyä ja polttelua odotellessa...

Toivo nousee taas...! eilinen ovulaatio ja onnistunut pikkukavereiden liikkeelle lasku on taas saanut toiveet nousemaan... Vaikka lääkärimme sanoi, että viiden vuoden sisällä ehkä luomusti onnistumme, silti jokaisella yrityksellä toiveet ovat korkealla! Mistäs sitä tietää vaikka se olisi juuri nyt!!

Lisää toivetta tälle kerralle nostaa omien putkieni rassaaminen. Kuulostaa joltain muulta, mitä se todellisuudessa on... Olin alkuviikosta munanjohtimien aukiolotutkimuksessa, jossa tutkitaan putkien aukiolo ruiskuttamalla nestettä niistä läpi. Ja taas tapahtui se kaikista pahin, GOOGLASIN!! No ensinnäkin tutkimuksessa jännitin aivan turhaan, googlaamalla löydetyt kauhutarinat saivat minut tutisemaan. No tutkimus oli lähes kivuton ja putket on auki ja kunnossa! No se miksi toiveet nousivat googlaamalla, liittyy joidenkin kokemuksiin, että aukiolotukimuksen jälkeen on tullut onnistuminen! Putket auki rassattuina olen taas seuraavat kaksi viikkoa täpinöissäni... Ja jos ei nyt onnistu, niin seuraavassa kierrossa pääsemme inseminaatioon! Eli nyt on kevät toivetta täynnä!

Kahden viikon talviloma on tässä kohdassa juuri se, mitä tarvitsin. Lepoa ja ulkoilua. Huimat suunnitelmat säännöllisen uimisen aloittamisesta ovat kariutuneet tällä viikolla kerta toisensa jälkeen. Ideana oli mennä aamusta uimaan. Aamuisin on kuitenkin väsyttänyt niin mahdottomasti, on ollut ihanaa vain heräillä rauhassa. Joten se siitä uimisesta. Nyt on huima suunnitelma, että tiistai-aamuna menisin. Pääsiäisenä kun ei uimahallikaan ole auki.Tekosyitä toisensa perään!

Lisäopiskeluun liittyviä töitäkin täytyisi saada eteenpäin, mutta miten tehdä kirjallista työtä aivan toisesta aiheesta, jos mielessä pyörii vain ovulaatio, vauva ja hormoonit hyrrääävät ajatukset aivan muualle! Tämä on ihan hullua! Onneksi edessä on pitkä vapaa viikonloppu yhdessä mieheni kanssa.... Parin päivän vierailu vanhempiemme luonna saa taas ajatuksia välillä muualle... normaaleihin asioihin! (tai niihän sitä taas uskotellaan itsellemme!)

1,5 vuotta sitten eräänä iltana löhöilimme mieheni kanssa sängyllä ja puhuimme tulevaisuudesta. Totesimme, että haluamme lapsia joskus. No aihetta jatkaessamme, totesimme, että miksei nyt? Yhteinen haave ja toive.

Päätimme kuitenkin järkevinä ihmisinä, että odotetaan muutama kuukausi, että saisin TAAS uuden määräaikaisen sopimuksen töistä ja sitten aloittaisimme vauvantekopuuhat tosimielellä. Odotimme ehkä viikon...! Valtava vauvakuume valtasi molemmat...! Työnimikin oli selvillä OnniEsteri... Suunnittelimme ja pohdimme tulevaisuutta. Sisustus menisi uusiksi, vauvalle paikka sinne ja kylpyhuoneeseen sitä ja tätä, sellaiset vaunut ja tuolit jne.... Kaikki oli jo suunniteltu.

Mielessä ei kertaakaan käynyt, että vauvan tulo olisikin jotenkin kortilla. Puolenvuoden intensiivisen yrityksen jälkeen mieleeni juolahti, että jos me olemmekin se joka viides lapsettomuudesta kärsivä pari. No mies rauhoitteli, joskus ihan ärsyttävyyteen asti, että "ei tässä vielä edes kunnolla olla yritetty". Ai ei, kaikki niksit ja konstit oli kokeiltu, hyvä ettei päällämme seisty!

Seuraavan reilun puolenvuoden aikana petyimme kerta toisensa jälkeen, mutta yritys jatkui. Join greippimehua, jätin kahvin juonnin melkein kokonaan (ennen suuri nautinto), ovulaatioita laskettiin ja testattiin... Elin niin säntillisesti, ettei vain omissa elintavoissa mikään estänyt raskautta. Googlasin ja löysin niksin toisen perään :) (Googlaaminen on pahinta, mitä ihminen voi tällaisessa tilanteessa tehdä!) Hulluinta oli ehkä greippimehun juonti (lopulta jo oksetti pelkkä tölkin ottaminen käteen)! Kolme kertaa vuoden yrityksen aikana merkit viittasivat vahvasti vauvaan, mutta ei... Jouluaattona testasin jälleen negatiivisen raskaustestissä! Wau, mikä joululahja!!

Vuoden alusta päätimme mieheni kanssa hakeutua tutkimuksiin (Jopa hän uskoi, että nyt on yritetty jo omat niksit loppuun!). Ja nyt on tutkittu!!! Mistään ei löydy sellaista vikaa, mikä estäisi meidän raskaaksi tulon. Hämmentävää ja osittain jopa pelottavaa! Nyt seuraavaksi on edessä hoidot: ovulaatioinduktio ja inseminaatio. (Syyllistyin jälleen googlaamaan??? -miksi ei vain kuuntele järkevästi, mitä lääkärit sanovat. Ei, pitää lukea toisten "kauhukertomuksia" ja itse panikoida omassa mielessä, voiko noin käydä meille... HUH!)

Oma yrittäminen ei ole vähentynyt epäonnistumisista huolimatta! Tutkimuksiin ja hoitoihin hakeutuminen vähensi omaa stressiä asiasta. Aina ei mieli ole kovin korkealla, mutta aina sieltä syvältä kuopasta on ylös ponnistettu. Mieli aina kohoaa kohti uutta ovulaatiota ja odotusta, ollaanko vai eikö olla (siis raskaana?). Ja sitten, tipahdetaan korkealta ja kovaa! Nyt kuitenkin hiipii ihan uudenlainen toivo inseminaatioiden myötä, tämän kevään aikana selviää, onko meille haikarapostia tulossa tämän hoidon myötä!

Jännittää aivan valtavasti!!! :) Joko me vihdoin saadaan oma OnniEsteri...

Ja vauvakuume saa lisää kierroksia jälleen...

No niin, nyt on polkaistava Hapun loki käyntiin...! Kuinka ennen järkevästä ihmisestä tuli ihan hoopo?! Ja mihin ihmeeseen minä tarvitsen blogia?

Voi, voi, nyt on tultu tähän pisteeseen, että on pakko saada purkaa omia ajatuksia jonnekin... (ja onhan näitä sitten mukava joskus tulevaisuudessa selata) Päiväkirjaa en ikinä ole saanut pidettyä viikkoa kauempaa, saas nähdä miten Hapun lokille käy!