Tämän kertaisessa hoidossa epäonnistuminen ja sen aiheuttama valtava pettymys ei ota laantuakseen... Olo on surullinen ja välillä jopa epätoivoinen. Hoitoon lähtiessä lääkärit olivat positiivisia sen suhteen, että onnistuisimme inseminaatiolla. No ei onnistuttu! Ihmettelen ylipäätään, onnistuuko kukaan inseminaatiolla?! Tiedän hoitoja tehtäneen paljon, mutta onnistuminen lienee sitten 1/10.

Harmitus on nyt kova... Asioilla on kuitenkin kaksi puolta, kuten rakas mieheni jaksaa muistuttaa. Toisaalta nyt IVF:n avulla joko tullaan raskaaksi tai saadaan edes jonkinlaista vihiä mistä tämä johtuu. Ja toki onhan se niin. Fyysiset oireet kestän hoidoissa, vaikka niitä aina hieman tuskailen. Henkinen puoli on sitten tiukempaa ja varmasti vain rankemmaksi muuttuu, kun hoidot etenee!

Pettymyksen tunne on ollut tällä kertaa valtava, johtuukohan sitten siitä, että on myönettävä, ettei tämä niin helppoa ollutkaan (siis kevyet hoidot eivät riitä). On oma turheutumisen tunne ja toisaalta kun näkee toisen kasvoilla pettymyksen jäljet on oma suru vieläkin suurempi...

Olen aina tottunut saamaan haluamani, siis "järkevällä" tavalla. Olen yritteliäs ja sinnikäs, mutta miksi sitten tämä vauva-asia musertaa alleen. Ehkä siksi, että kaikki on lopulta kiinni onnesta ja hyvistä vireistä. Vaikka laitettaisiin kuinka priima munasolu ja siittiö yhteen ja ne kohtuun tarvitaan vielä hurjan paljon onnea, jotta siitä saadaan VAUVA! Sitä me nyt sitten yritämme, kääntää onni meidän puolelle... Ehkä työnimi ONNIESTERI antaa potkua sille onnelle, jota tarvitaan vauvantekoon! :)

Olen jo pidemmän aikaa vältellyt esimerkiksi liiallista kofeiinia (tämä on tätä sarjassamme greippimehu höyrytystä)... Pidän coca-colasta, light versiosta, jota en juonut yli puoleen vuoteen, kahvia en juonut kuin kaksi pientä kuppia päivässä... Nyt olen antanut asiassa periksi, ei onnistunut ilman, niin tuskin kohtuukäytöstä on ongelmaa :) Saatampa tulevalla lomallakin ottaa muutaman drinksun, aurinkotuolissa löhötessäni! Kaksi yövuoroa vielä lomaan! Yritän unohtaa rankan kevään ja alkukesän koettelemukset ja asennoitua positiivisesti syksyyn! Lomalle lähtö varmasti auttaa "unohtamaan" pettymykset (jos niitä nyt kokonaisuudessaan voi koskaan unohtaa). Lomalla saamme olla mieheni kanssa kolme viikkoa yhdessä ja sen todellakin aiomme olla! :) Luksusta meille!

Synarella alkaa puolivälissä lomaa, suihkaukset nenään kaksi kertaa vuorokaudessa. Sen verran täytyyy hoitoihin panostaa loman aikana! ...Ja ties jos joutuu parta- ja nenäkarvoja sen jälkeen ajelemaan :)

Loki taitaa vaieta loman alkajaisiksi ainakin hetkeksi...

no se siitä jännityksestä! Testin tulos yksi onneton viiva, se oikea jäi puuttumaan. :( Olo on taas aika mitäänsanomaton... Tyhjä.

Niin sitä aina odottaa ja toivoo, vaikka tietää todennäköisyyden olevan pieni. Samalla pelkää sitä pahinta, joka varmasti ainakin jotenkin suojaa tältä jälkipyykiltä.

No lomalle lähdetään kaksin, ilman OEtä. Kotiin tullessa alkavatkin sitten hormonihoidot IVF:ä varten... Rentoutttava loma ja sitten tositoimiin!

Vielä ei mitään tietoa onnistumisesta tai epäonnistumisesta... Eli paremmin menee kuin viimekerralla. Nyt sitten toivotaan ja odotetaan loppuviikon testipäivää!

Hui, jännittää...

Oireita, onko niitä? On... tiedä sitten onko lugesteronin aiheuttamia vai minkä?! Pistelyä ja painontunnetta alavatsalla. Tietenkin taas turvottaa. Eli samoja oireita kuin aikaisemmin... Toivottavasti sitä oikeaa tällä kertaa! :)

Ensi viikolla saa tehdä testin, sitten selviää, millaisissa tunnelmissa lähdetään kesälomalle... Onneksi on sitten vielä lomaan viikko, joten ehtii pahimman pettymyksen karistaa kannoilta. Ja nythän on sitten jo uutta hoitoa suunniteltu aloitettavaksi heti seuraavasta kierrosta, joten on sitten taas mitä odottaa.

Olen selvästi toiveissa hieman varovaisempi kuin aikaisemmin. Varaudun jo tietoisesti siihen prkl:een yhteen viivaan testissä. Kai sitä on oppinut epäonnistumisista. Uskoa silti on onnistumiseen, vaikkakin klinikan lääkäri ihmetteli, kun viimeaikoina vain harva inseminaatio on onnistunut. Me kun aina tunnumme menemään vastavirtaan, olisikohan tämä nyt meidän paikka näyttää, että onnistuimme. :)

Nyt nappaa...! :) Pikku siimahännät porskuttavat uida mamin munan luo. Hyvän lähdönkin taas saivat. Inseminaatio tehtiin hyvään aikaan ja hyvillä simpoilla!

Pelkäsin etukäteen klinikalle menoa, kun edelliset inssit olivat niin kärsimyksiä... Mutta osaava ja rauhallinen tohtori voi muuttaa kaiken. Hän sanoi heti alkuun, että ei käytä niitä pallopihtejä... (huokaisin syvän helpotuksesta) ja sinne kohtuunhan se katetri sujahti alta aikayksikön. Nyt olen elämäni kunnossa, ei kipuja ei mitään.... :)

Perjantaina alkavat luge pillurat ja parin viiko kuluttua tiedetään kuinka kävi... Sitten alkaa loma ja (toivottavasti ei) jarrulääkkeet ivf:ä varten! Toivomme ensisijaisesti kuitenkin OnniEsteriä kesälomakaveriksi! :)