Heräsin eilen aamulla klo 6, vasemmalla puolella alavatsalla tuntui järkyttävää kipua. Arvasin heti, että ovuloin. No menimme mieheni kanssa kuitenkin reippain mielin klinikalle punktiota varten, vaikka melkein jo arvasimme tuloksen. Ja totta, olin ovuloinut. Punktiokerta siis "säästettiin" ja lähdimme kotiin. Punktio jäi siis noin 3 tunnin päähän, näin lähelle emme ole vielä päässeetkään.
Pettymys oli tietenkin taas tyrmäävä. Hieman helpotti, kun osasin jo vatsakivusta päätellä, että mitään tuskin tapahtuisi. Meille tarjottiin mahdollisuutta inseminaatioon. Emme kuitenkaan siihen halunneet, koska lähes samaan tulokseen pääsisimme omalla yrityksellä (jos vain olisi hitunen onnea matkassa). Luget aloitan kuitenkin tänään, koska ehdin yhden antagonistin pistämään... Nyt sitten odotellaan, jos mitään ei nyt tapahdu, pidämme välikierron seuraavaksi mieheni työmatkan takia. Ja teki se viimeksikin hyvää, vaikka asian lykkääminen tuntuu todella tylsältä!
Nyt treenaamme itsemme hedelmällisesti huippukuntoon ja panostamme seuraavaan hoitoon täysillä! :) Käymme ensi kierrossa oman lääkärimme luona ja pohdimme yhdessä tilannetta ja jatkoa. Jos tässä nyt jotain on oppinut, on se kärsivällisyyttä. Enää emme mene henkselit paukkuen hoitoon, vaan nöyrästi. Olemme myös huomanneet, ettei asiat hosumalla parane. Välikierto voi olla hyväkin asia.
Nyt treenaamme itsemme hedelmällisesti huippukuntoon ja panostamme seuraavaan hoitoon täysillä! :) Käymme ensi kierrossa oman lääkärimme luona ja pohdimme yhdessä tilannetta ja jatkoa. Jos tässä nyt jotain on oppinut, on se kärsivällisyyttä. Enää emme mene henkselit paukkuen hoitoon, vaan nöyrästi. Olemme myös huomanneet, ettei asiat hosumalla parane. Välikierto voi olla hyväkin asia.