Nyt on se pelätty ultra takana. Eikä ole helppo juttu kyllä taas tämäkään. Se perjantaina näkynyt paksuseinäinen rakkula (jota epäiltiin kystaksi) on ilmeisesti munarakkula kuitenkin. On jo yli 2 cm, toinen rakkula näkyi 13mm. Ongelma on, että orgalutrania en ole ottanut vielä ja nyt pelätään, että tuo iso rakkula katoaa ennen keskiviikon keräystä. Päädyimme lääkärin kanssa pitkällisen harkinnan jälkeen, että keskiviikolle suunnitellaan keräys, katsotaan ennen punktiota tilanne, jos ok tehdään, jos ei nostetaan kädet pystyyn! Mutta saaliina siis korkeintaan 1 munasolu, toivotaan, että tuo ihmerakkula sisältää edes sen! Nyt sitten menee yksi kelan korvaava ivf, jos punktioon päästään. Mutta toisaalta inseminaatiot on meidänkohdalta niin nähty, siihen emme enää haksahda. Jos munasolu saataisiin, nähtäisiin lähteekö se hedelmöitymään jne.

Lääkärikään ei oikein tienyt, mitä kannattaa tehdä. Siis mikä on se fiksuin ratkaisu. Kysyin, että olenko minä se epätoivoisin, niin hän lohdutteli kaikkien tapauksien olevan heillä haasteellisia. Se on heidän työtänsä. Helppoja ratkaisujakaan ei ole.

Yrittänyttä ei laiteta, joten keskiviikkoa kohti mennään. Klinikalta kotiutuessani hain orgalutranin ja pistin - illalla sitten pregnyl. Paljoa en nyt pyytäisi, vain yhden pienen munasolun. Toivottavasti sen saan!