Taas koetellaan uskoa...

Prkleen prkl. Taas todella koetellaan uskoa OE:hen. Tänään oli follikkeliultra nro2, tarkoituksena laskea tuotosta ja päättää keräyspäivästä. Ja mikä oli tulos?! Yksi. Yksi onneton rakkula. Tai ei rakkula onneton ollu, mutta niitä oli vain yksi.

Lääkäri oli ihmeissään puin ja riisuin kahteen kertaan, hänkään ei ollut uskoa saalista. Joka kierrolla olen kasvattanut munarakkuloita, jopa useampia alkukierrosta. Ja nyt kaiken tämän kärsimyksen jälkeen 1. (toinen oli pienempi samalla puolella vasemmalla, mutta sillä ei ole nyt merkitystä). Ihmetystä herättää...

Vika on mahdollisesti Synarellan, joka jarruttaa ja jarruttaa... Tiistaina kokeillaan kuitenkin taas inseminaatiota, jahka tästä kurjuudesta siihen mennessä toivutaan! Tyrmistys ja harmitus on yhteinen, jopa lääkäri oli meidän mukana. :(

Tätä täytyy nyt oma aika sulatella ja murehtia... Tästä tuli nyt tällainen ja lisää mutkia matkaan.

4. Puregonpäivä. Päänsäryt loppuivat piikkien alkaessa. Nyt onkin ollut paljon "seesteisempi" olo kuin moneen edeltävään viikkoon. Ainoa harmi on kuumat hiksa-aallot. Naama tulipunaisena ja hikikarpalot valuvat pitkin otsaa ja selkää... No se nyt on enää pientä verrattuna viimeaikaisiin lääkkeiden aiheuttamiin sivuvaikutuksiin. Mieli on vielä matalalla, en ole yksin saanut vielä sellaista vauvantekohuumaa kehiteltyä, mikä normaalisti hoitojen aikana on. Tsemppi siis puuttuu. Eiköhän sekin korjaantune huomenna, kun mies kotiutuu työmatkalta.

Kuten aikaisemmin olen sanonut, tällä kierrolla laitetaan nyt sitten kaikki peliin. Toivoakin laitetaan enemmän kuin koskaan. Väistämättä tulee mieleen kuitenkin inseminaatioiden aiheuttamat pettymykset, pelottaa ihan kuvitella miltä pettymys tässä tuntuisi. Vauva-asiat pyörivät mielessä jatkuvasti. Parissa vuodessa on haikara ajautunut mielestäni turhan kauaksi meistä. Epäilyttää, voimmeko ikinä tässä onnistua. Vikaahan ei kummastakaan varsinaisesti ole löytynyt ja nuoria, terveitä ihmisiähän tässä ollaan. Toivon, että saan vihdoin kertoa miehelleni iloisia uutisia. Montaa kertaa en kestä enää nähdä toisen silmissä pettymystä. Se vasta on sydäntäraastavaa. Mutta nyt tämä tehdään täysillä ja tsemppi kaivetaan vaikka mistä, ettei jää mitään jossittelun varaan. Tilaukseen laitetaan kymmenen pientä sormea ja varvasta, pyöreät posket ja hurmaava hymy... terve pieni OnniEsteri, kiitos!

No niin, ensimmäinen munarakkula-ultra takana. Kaikki näytti olevan kunnossa! :) Kyllä taas aamulla jännitti klinikalle meno, mutta tuttu ja mukava lääkäri sai taas olon rauhoittumaan!

Huomenna aloitan Puregonit. Annosta nostettiin jo aiemmin suunnitellusta hieman, koska munani näyttivät hieman "laiskoilta". No, mitäs muuta voi lomalaiselta odottaa, mutta nyt alkaa kunnon arki ja aherrus, joten eiköhän munatkin piristy! :) Synarellaa joudun jatkamaan puolitetulla annoksella... Mutta lääkärini mielestä sen sivuvaikutukset pitäisi loppua Puregonin aloittamisen jälkeen!

Apteekkiin menikin sitten sievoinen summa, vaikka otin vain Puregonit. Melkein 500... HUH! Tuskanhiki nousi jo maksaessa. Toivotaan, että kela tarkastaa nopeasti lääkeostoni, että saisin takaisin hieman (Maksukatto on varmasti jo ylittynyt useammalla sadalla). Raha-asiat huolettaa aina, varsinkin kun mies ei ole kotona rauhoittelemassa... Miehen työmatkalle lähtö meni eilen ihan mukavasti, nyt vain odotellaan molemmat, että hän tulee takaisin. Vaikka välimatkaa on ja yhteyttä ei pysty kunnolla pitämään, tiedän ja tunnen sydämmessäni, että hän on tukenani... (meneepä hempeäksi) Ei tätä rumbaa yksin jaksaisi, kauhulla olen lukenut tarinoita, joissa nainen joutuu kantamaan kaiken (fyysisen ja henkisen puolen) yksin...!

Seuraava etappi, jota odotan on miehen kotiintulo ja tiistainen labrakäynti! Menee se syksy näinkin eteenpäin...! :)

Myydään päänsärky ja painajaiset, kuumat aallot kaupanpäällisinä... :( Aikamoisia aineita sitä ihminen ottaa unelmansa saavuttaakseen! Toivon, että synarellat loppuisi keskiviikon lääkärin jälkeen... Tämä on tätä vauvanteko-dopingia (taidan ymmärtää urheilijoita, jotka tekevät mitä vain omankin terveyden kustannuksella saadakseen haluamansa)... Huomenna tulee kaksi viikkoa jokapäiväistä päänsärkyä, viime viikon lopulla päänsäryt hieman kovenivat. Mieli on edelleen kovin matalalla. Ainoa positiivinen asia on, ettei naama alkanut kukkimaan tai nenäkarvat rehottamaan (Synarellan sivuvaikutuksista)... Siis ainakaan vielä! :)

Hieman jännittää tulevat viikot, katse täytyy pitää tiukasti tulevassa... Kaiken lisäksi mieheni joutuu lähtemään työmatkalle toiselle puolelle maapalloa. Aiemmin on tuntunut ihan mukavalta lähettää mieheni matkaan, nyt ensimmäisen kerran iskee haikeus! Joudun yksin aloittamaan munien kasvattamisen ja kaiken muun rumban. No, yhtä vaikea kun minun on mieheni matkaan laittaa on hänen tällä kertaa lähteä! Ja pääasia on, että hän palaa ehjänä takaisin... Ja sitten toivottavasti pääsemme piakkoin munien keruuseen ja toivottamaan alkiolle hyvää matkaa! :)

Loma oli ihana! Loma kaukana kotoa oli sitä, mitä me juuri nyt tarvittiin! :) Lomalla sai niin fyysisesti kuin psyykkisesti levätä - olimme kaukana lapsettomuudesta ja etenkin hoidoista... Herkuttelimme ja nautimme elämästä! :) Otin jopa pari drinksua ja yhtenä iltana ruuan kanssa viiniä (kauheaa...! :) ) Suunnittelimme jo tulevia lomia, taisimme löytää suosikkilomakohteemme pitkälle tulevaisuuteen! Ja mikä hauskinta, suunnittelimme lomia ajatellen, että OnniEsteri olisi meidän mukanamme! :)

Valitettavasti loman viimeisinä päivinä alkoi Synarella-suihkaisut! Olo ei ole ollut sen jälkeen mitenkään hehkeä... Mieli matalalla, jokapäiväinen päänsärky, huonosti nukutut yöt ja painajaisia... Ei näin...! :( Synarella on pahinta, mitä lapsettomuuden vuoksi on lääkkeiden/hoitojen puolesta joutunut tähän mennessä kokemaan... Mielessä täytyy vaan pitää päämäärä, OE! Muuten tätä ei jaksaisi, olen ollut muutaman kerran niin tuskainen kuumissa aalloissa ja hermostuksissani, että on meinannut Synarellat lentää nurkkaan... Pohjalta täytyy nähtävästi ponnistaa taas hoitoon! Vajaan viikon päästä on lääkäri ja sitten toivottavasti saan vaihtaa suihkaisut jo Puregon -pistoksiin!

Jos suunnitelma menee, kuten alustavasti on ajateltu, IVF on kuun vaihteessa, eli lähenee ja lähenee! Toivottavasti mielikin nousee, kun näistä suihkaisuista pääsee eroon! Ja sitten selviää mm. tuottaako tehtaani munasoluja ja millaisia, hedelmöityvätkö munani jne. Elämme jännittäviä aikoja tulevana syksynä... Voimme jopa saada oman OnniEsterimme alulleen!! :)

Nyt panostamme mieheni kanssa tähän kaiken... Terveelliset elämäntavat on loman jälkeen nostettu uudelleen kunniaan, vitamiineja hedelmistä, marjoista ja kasviksista sekä liikuntaa! Mieheni yrittää pitää mieltäni korkealla ja yritän niin itsekkin kovasti... Mielekästä tekemistä kun löytää, niin kyllä se siitä...! :)