No niin, ensimmäinen munarakkula-ultra takana. Kaikki näytti olevan kunnossa! :) Kyllä taas aamulla jännitti klinikalle meno, mutta tuttu ja mukava lääkäri sai taas olon rauhoittumaan!

Huomenna aloitan Puregonit. Annosta nostettiin jo aiemmin suunnitellusta hieman, koska munani näyttivät hieman "laiskoilta". No, mitäs muuta voi lomalaiselta odottaa, mutta nyt alkaa kunnon arki ja aherrus, joten eiköhän munatkin piristy! :) Synarellaa joudun jatkamaan puolitetulla annoksella... Mutta lääkärini mielestä sen sivuvaikutukset pitäisi loppua Puregonin aloittamisen jälkeen!

Apteekkiin menikin sitten sievoinen summa, vaikka otin vain Puregonit. Melkein 500... HUH! Tuskanhiki nousi jo maksaessa. Toivotaan, että kela tarkastaa nopeasti lääkeostoni, että saisin takaisin hieman (Maksukatto on varmasti jo ylittynyt useammalla sadalla). Raha-asiat huolettaa aina, varsinkin kun mies ei ole kotona rauhoittelemassa... Miehen työmatkalle lähtö meni eilen ihan mukavasti, nyt vain odotellaan molemmat, että hän tulee takaisin. Vaikka välimatkaa on ja yhteyttä ei pysty kunnolla pitämään, tiedän ja tunnen sydämmessäni, että hän on tukenani... (meneepä hempeäksi) Ei tätä rumbaa yksin jaksaisi, kauhulla olen lukenut tarinoita, joissa nainen joutuu kantamaan kaiken (fyysisen ja henkisen puolen) yksin...!

Seuraava etappi, jota odotan on miehen kotiintulo ja tiistainen labrakäynti! Menee se syksy näinkin eteenpäin...! :)