Hapun vappuaaton kuulumisia...!

Testin teko houkuttaisi kovasti... Sormet oikein syyhyäisivät!!!!! :) Taidan kuitenkin olla kiltti tyttö ja unohtaa... THE DAY on jo kuitenkin huomenna!!

Tänään lähdemme ystäväpariskunnan luokse toiselle paikkakunnalle, käymme syömässä ja palaamme huomenna kotiin! ...Jännittävissä merkeissä! :)

Parina viime päivänä olo on aamuisin ollut kumma... Väsymystä tai ehkä oma hormonitoimintani kapinoi lugekapsuloita vastaan. Muutoin pientä korvennusta on tuntunut siellä ja täällä - mitä ikinä se sitten tarkoittaakin?!

Yritin ostaa illaksi jotain uutta vaatetta, mutta ei oikein mikään tuntunut mukavalta päällä... Vaatteiden osto on joskus niin hankalaa ja nyt kiinnostuskin on nollassa. Lugesteronit ovat tehneet minusta tällaisen; ruoka ei maistuisi, mikään ei oikein tunnu mukavalta ja nukkuisin vaan. Kävi miten kävi, huomenna on viimeinen lugepäivä ainakin vähäksi aikaa! Kiva niin!! :)

Toivottavasti vapusta tulee hauska! Onkin aikaa kun olen viettänyt vappuni "kuivin suin"! No pysyn menossa mukana ilman alkoholiakin (jos en sammu lugesteronin vaikutuksesta)... :)

Tuleva viikko on varmasti tähänastisen elämäni jännittävin viikko! :) myös mieheni on jännityksessä mukana. Torstaihin on vielä PIIIITKÄ aika! Torstaina saamme tehdä testin. Toivon, että saan elää jännityksessä sinne saakka, eikä luonto ratkaise asiaa toisin...

Vappu osuu pahasti tähän saumaan. Tein uutena vuotena päätöksen, että en ota alkomahoolia ennen kuin olen ONNIESTERINI saanut, enkä aio ottaa! Eli vappuna tiedossa simaa ja alkoholittomia drinkkejä, koska menemme ystäviemme kanssa syömään. Olen aikoinani juonut aivan tarpeeksi, hyvän asian takia ei huikka maistu. Asia ei itseäni vaivaa ollenkaan, saa nähdä muuttuuko ongelmaksi muille... :) No hauska ilta on ainakin luvassa ennen TESTIPÄIVÄÄ!!

Jos testi on negatiivinen, ei kun tuulta purjeisiin vaan lisää!! Uutta hormonia peliin!! Nyt yritän ajatella asiaa positiivisesti kävi miten kävi... saas nähdä mitkä fiilikset on kun kaikki selviää! :)

Koska oma kiertoni on lyhyempi kuin nyt toteutettava kierto, houkuttaisi testaaminen jo aikaisemmin... eli periaatteessa voisin testata jo huomenna? ...Mieheni kanssa asiasta keskusteltuamme päädyimme kuitenkin kerrankin luottamaan tohtoreihin ja odotamme torstaihin... JOS VAIN MALTAMME!! No pakko tsempata... On vain yritettävä ajatella jotain muuta, taitaa taas tällä viikolla koti kiiltää puhtautta (paha tapa stressisiivoukseen!).

Että lähdempä pyykkäämään ja pyyhkimään pölyjä! Tällä viikolla se selviää! HUI!! :)

Aika päivittää lokia...

Inseminaatiosta on 1 vko ja 2 päivää... Aika tuntuu kuluvan todella hitaasti. Viikon päästä saamme tehdä raskaustestin, jos aikaisemmin ei ole selvinnyt... Oma kiertoni on lyhyempi, mitä nyt tohtorin ja lugesteronin kanssa yritämme, joten voipi olla, että selviää jo aikaisemmin... Tämä on niin uskomattoman jännittävää. :)

Lugesteronit ovat vieneet minulta virran... Viimeinen viikko on sujunut väsyneissä merkeissä! Sammun iltaisin kuin lamppu, silmät ovat puolitangossa koko päivän. Muita "sivuvaikutuksia" Lugesteronista ei onneksi ole tullut... Vaikka onhan tämä väsymys aika hurjaa, mieskin ihmettelee, kuinka väsynyt olen! Onneksi hän jaksaa olla ymmärtäväinen ja kannustava! Hänen mukaansa olo tuntuu HEDELMÄLLISELTÄ! :) Hänen sanomanaan se tuo hymyn kasvoille... Ja mitäpä sitä ei kestäisi tämän asian takia!

Parina viime päivänä on tuntunut lievää pistelyä, epäilisin, että taas on se puolitoista vuotta aina välillä vaivannut ilmavaiva, joka kipristelee! ...Toivon tietenkin salaisesti, että se vihdoin olisi sitä oikeaa! Jäämme odottamaan! :)

1.inseminaatio tehty eilen!!! :) Pregnylin pistin sunnuntai aamuna ennen töihin menoa. Olin lukenut haittavaikutuksista, että saattaa pistopaikka tuntua aralta. Ja tuntuihan se!! Paita ja housunkaulus painoivat...

Eilen sitten oli SUURI PÄIVÄ. Odotimme mieheni kanssa jännityksellä ja toivoimme että kaikki olisi kunnossa inseminaatiota varten. Mies kävi lounaalla purkittamassa klinikalla siittiöt ja mikä mahtisaalis saatiinkin! Siittiöiden määrä oli lisääntynyt melkein 10milj./ml. :) Näytte kaikin puolin erinomainen!! Inseminaatio itsessään oli hankala toimenpide. Tohtori ei meinannut saada katetria uimaan kohtuun... Erilaisten apuvälineiden ja usean yrittämisen jälkeen SE ONNISTUI! Omassa mielessä ehti jo pöydällä maatessa käydä mielessä vaikka mitä - pelkäsin, ettei se onnistu! Inseminaatio oli kivulias kokemus, mikään ei ennen ole sattunut näin paljon (siis näistä lapsettomuustutkimuksista)! Tuskahiki otsalla kuulostelin, mitä tohtori puuhaa... Vielä koko illan oli ikävä, ronkittu olo. Mutta tämän asian takia kestän mitä vaan! ...ja ei tämä synnytykseen verrattuna taida olla mitään! :)

Ihanan positiivinen olo vauvan suhteen! Totta kai tiedän, että ei se välttämättä heti onnistu, mutta toivo on valtava! Vappuna saamme testata, ollaanko sitä vai eikö olla! :) Olimme mieheni kanssa eilisen innoissamme ja jännityksessä! Herkuttelimme kunnon pullakahveilla illalla, olihan eilinen meidän suuri päivä!

Iloitsimme paitsi onnistuneesta inseminaatiosta, mutta myös siittiöiden määrän ja laadun paranemisesta. Ei siittiöt huonoja olleet ensimmäisessäkään tutkimuksessa, mutta nyt ne olivat erinomaiset! Muutimme ruokavaliota vähärasvaisemmaksi ja terveellisemmäksi vuodenvaihteessa, lisäsimme liikuntaa ja tulos on nähtävissä! Mieheni on lisäksi laihtunut yli 10 kg. Olen hänestä tavattoman ylpeä! :)

Nyt sitten vain odotellaan ja kuulostellaan mitä elimistössäni tapahtuu! :) Toivo on nyt korkealla!!

No niin, nyt on toinen ultra takana. Munarakkula on kehittynyt, nyt noin 15mm! Kohdun limakalvokin on hieman paksuuntunut... :) Eli hyviä uutisia saatiin heti aamusta!

Nyt sitten vain toivotaan, ettei ovulaatiotesti plussaa vielä huomenna aamulla. Silloin on toivo tältä kertaa mennyt, ei kuulemma edes kannata tehdä inseminaatiota. Mutta uskon ja toivon, että plussataan vasta sunnuntaina, jolloin maanantain suunniteltu inseminaatio toteutuisi! :)

Nyt sitten vain toivotaan ja odotetaan... Onneksi pääsee/joutuu viikonlopuksi töihin, saa taas vähän muuta ajateltavaa! :)

Nyt on kaksi Puregon pistosta takana... Ja alavatsaa turvottaa kivasti! Hoikkana ihmisenä kauhistuttaa turvotus, mutta sitähän tässä halutaan. Hyvää treeniä tulevaisuutta varten. Toivon saavani oikein ison masun, vauvamasun! :)

Muutoin Puregonista ei ole oireita tullut. Annos on niin pieni, ettei luultavasti muuta tulekkaan. Enää tämän iltainen piikki ennen huomista ultraa! Aika menee kuin siivillä. Harmittelin eilen miehelle, että meneekö tämäkin kerta pieleen! Näin aikaisessa vaiheessa... Pettymyksiä takana niin paljon, että en tiedä uskaltaako tässä toivoakaan onnistumista, kun tämä Puregon aloituskin myöhästyi. Taas kerran ihana ja rakas mieheni sai ajatukseni kääntymään positiiviseen suuntaan! :) Hän on niin rauhallinen ja kuitenkin realistinen. Luulen, että vain miehet pystyvät siihen! Heillä ei hormonit sekoita ajatuksia!

Mieheni on jaksanut minua hyvin, en varmasti ole mikään helppo tapaus. Tämä lapsettomuuden kokeminen on vain lähentänyt meitä. Emme edes riitele enää juuri koskaan (emme aiemminkaan kovin usein). Joskus päästellään vähän höyryjä ja sitten ollaan taas rakastuneita... Yhteinen tavoite ja "salaisuus" lähentää! Jos haikara olisi tupsahtanut heti alkuun, olisimme olleet monta kokemusta köyhempiä! Ehkä tästäkin on jotain opittu! (Vaikka turhan kauan se haikara on kyllä jo harhaillut!) Itsestäni tuntuu kovin pahalta tietenkin aina oma pettymykseni, kun emme taaskaan ole raskaana. Mutta pahimmalta on aina tuntunut kertoa se miehelleni. Varsinkin silloin, kun on ollut tätä pistelyä ja polttelua... Toinen on niin innoissaan ja sitten joudun kertomaan karun totuuden. Katseesta aina näkee, miten jotkut pienet lamput hänen katseessaan sammuvat... Toisaalta, hän on ottanut asian aina ihan hyvin, totuttuhan tähän on jo puolin ja toisin! :) Mutta nyt me odotetaan inseminaatiota... Jännitetään yhdessä! :) Toivottavasti saisin tällä kertaa kertoa iloisia uutisia miehelleni! Odotan sitä hetkeä innolla! Kaikki on jo suunniteltu valmiiksi... (valmiiksi suunniteltu yleensä on tarkoittanut, että saapi myös odottaa... ja kauan)


Nyt olen luvannut itselleni, etten googlaa! En vaikka kuinka mieli tekisi tutkiskella, miten muille vastaavassa tilanteessa oleville on käynyt jne. Yritän pidättäytyä!! Koko google pitäisi poistaa meidän koneelta, aiheuttaa aina vain harmia! :)

Inseminaatioon mennään, jännää... :)

No niin taas on töitä tullut tehtyä, yövuorot takana - lokin päivityskin jäänyt ihan kokonaan... No yllättävää kyllä, en ole raskaana! On se kumma, miten sitä itse jaksaa aina elätellä toivoa ja uskoa viimeiseen asti onnistumiseen... :)

Inseminaatiota varten käyty ensimmäisessä tarkastuksessa... Sain puregonit ja nyt sitten odotellaan perjantain toista ultraa... Follikkeli oli jo iso kierron päiviin nähden (eilen 5). Lyhyen alkukierron takia yritin varata aikaa ensimmäiseen ultraan aikaisemmin, mutta hoitajan mielestä 5.kierron päivä oli sopiva. No eipä ollutkaan, follikkeli oli jo "liian" iso, 11,5mm. Harmittaa todella paljon, meneeköhän tämäkin kierto harjoitteluun?! Kalliiksi tulee tällaiset harjoittelukerrat... Lääkäri (joka oli aivan ihana) totesi kuitenkin, että yritetään vielä ehtiä mukaan tukemaan munarakkulan kasvua ja aloitetaan pistoshoito (olisi hänen mukaansa pitänyt aloittaa jo pari päivää aiemmin)...

Ristiriitaiset ajatukset nyt velloo mielessä, kaikki toivo ja into oli kohdistettu tähän tulevaan kiertoon, mutta uskaltaako sitä nyt sitten edes toivoa?! Tunnelma on hieman latistunut... Tiedän kuitenkin, että mitä pidemmälle kierto etenee, sitä huimemmiksi toiveet taas nousevat! Niin tapahtuu aina...

Tällä kerralla klinikalla ollut lääkäri oli aivan ihana... Toista kun "omalääkärimme", jolta mm. kuulimme, että koska olemme nuoria, voisimme vielä yrittää itseksemme. Nyt vastaanottanut lääkäri alkoi itse puhumaan, että hänellä nousee karvat pystyyn kun kuulee, että nuoria lapsettomia pariskuntia kehoitetaan vielä yrittämään itsekseen. Sanoi, että jos meidän ikäisellä ei vuoden sisällä yrittämisestä ole tärpännyt, niin kiireellä hoitoon! No niin minusta sanoo jo ihan maalaisjärki! Mitä vanhemmaksi tulee, ei lapsen saanti ainakaan helpommaksi muutu!

Kirjoittavatkohan tohtorit aina, mitä käynneillä on keskusteltu, koska itse lääkäri otti asian itse puheeksi ja oli niin ymmärtäväinen. Muutoinkin hänen asenteensa oli positiivinen ja täynnä intoa hoitojen aloittamiseen. Oma tohtorimme on sellainen hapannaama... Emme oikein liiku samalla aaltopituudella. Onneksi vastaanotot menevät tästä lähtien kierron kulun mukaan, eli emme välttämättä tarvitse mennä enää hänen luokseen.

Eilen oli ensimmäinen puregon pistos! Vaikka työkseni pistän potilailleni vaikka minkälaisia piikkejä päivittäin, omaan napaan pistäminen oli aikamoinen operaatio. Mihin katosi se varmuus ja kokemus?! ...pikkuruinen piikki - ja en meinannut uskaltaa! Miehen piti seurata tapahtumaa vierestä, vaadin niin... :)

Nyt saa elää kuulemma normaalisti, miten normaalisti tällaisessa vauvakuumeessa nyt sitten elää... Olen JOPA miettinyt aloittaisinko greippimehut uudestaan?! ...toistaiseksi vielä kaupassa. Viime viikolla edelläni kaupan kassalla oli mies, jolla oli kolme tölkkiä greippimehua. Mietin itsekseni, onkohan hänellä kohtalotoverini kotona odottelemassa... :) (muuthan eivät juo greippimehua :) )

No nyt sitten odotellaan perjantain ultraa ja toivotaan, että follikkelit kasvavat nätisti ja kauniisti! :) on tämä vaan aika jännää! hui...!

No niin, nyt on tullut tehtyä taas töitä vaihteeksi.... ja vapaat edessä! (siis oikeita töitä...) Huomasin, että töihin meno aiheuttaa nykyisin minulle ihan fyysistä pahoinvointia, vaikka pidänkin kovasti työstäni ja työpaikasta. Pahan olon aiheuttaa pelko siitä, että minut on laitettu hoitamaan potilaita, joita raskaana ollessa ei voi hoitaa (ja nyt noudatan tätä karsintaa, kunnes toisin todistetaan- vaikka seuraavat 10 vuotta!)... Eihän siinä pitäisi olla sen kummenpaa, kuin sanoa vain vastaavalle hoitajalle, että vaihtaa minulle potilaan... niinhän sitä luulisi! Mutta ei.... työpaikallani eräät ovat niin halukkaita saamaan selvityksen, miksi ei hoida tiettyjä potilaita, että se menee työpaikkakiusaamisen puolelle. (Suunnittelevat minut jopa tietoisesti hoitamaan tiettyä potilasta, että joutuisin kieltäytymään ja selittelemään) Olen sopinut asiasta oh:n kanssa, mutta ei riitä näille eräille ihmisille! Ahdistetaan ja pakotetaan kertomaan syy... No minäpäs en ole kertonut ja sekös heitä harmittaa...! Puhisevat kiukusta ja ilkeilevät minkä ehtivät. Eivät tunnu ymmärtävän, että kerron kun haluan... Joskus vielä näpäytän heitä... :) Ja jäivät ainakin perjantaina ilman minun leipomiani tuoreita pullia, hah!

Käytin perjantain pullien leipomiseen, ajattelin vieväni lomaltapaluupullat töihin. Vein ja äänestin lopulta jaloillani ja toin ne aamulla kotiin :) Nämä ahdistelijat eivät minun pulliani syö!! Nauroin aamulla kotona, että siitähän saivat, hah!!

No pistelyä on odotettu! Sunnuntaina halasin miestäni ja olin tuntevinani piston vatsalla. No jäi epävarmaksi... Oli pakko yrittää tuntea se uudestaan, siinä mies sitten venytteli minua puoleen jos toiseen - eikä mitään! :) Alan olla selvästi jo vainoharhainen.

Eilen illalla se sitten alkoi, yönkin pisteli ja vielä nytkin... En edes uskalla ajatella, että se olisi sitä, vaikka kovasti toivonkin!! Reväytin varmasti vatsalihakseni uidessa tai ilmakuplat ne siellä nipistelee... TÄMÄ ON NIIN RAASTAVAA!!

No mikä on kiva, on että inseminaatio on todennäköisesti tässä suunnilleen kahden viikon kuluessa... Voi sitten on ihana odotella, miten käy! Varautua täytyy myös siihen, ettei käy mitään! Aina toivoa ja kuitenkin pidettävä itsensä niin järjissään, ettei aivan murru jos raskaus ei ala... Vauvakuvien katseleminenkin on kivaa, mutta tulee niin haikea olo, että rinnasta puristaa... Miksei meille jo suotaisi sitä onnea! Sellaiset ihmiset saa vauvoja vaivattomasti, jotka eivät lapsistaan huolehdi tai kaltoinkohtelevat heitä... Miksi... Kuka hylkää lapsensa pakkaseen kuka laittaa mikroon! Järkyttävää! Meillä olisi kaikin puolin mahdollista huolehtia hyvin lapsesta, kaikki on kunnossa... paitsi vauvan alulle saaminen on hankalaa! Tiedän, että meistä tulisi hyvä isi ja äiti...

No nyt tässä sitten vain odotellaan, jatkuuko pistely... vai varaanko ajan inseminaation suunnitteluun...! Jänniä asioita molemmat, hyvä että pöksyissä pysyy! :) Kiva kun kevät menee eteenpäin!