No niin taas on töitä tullut tehtyä, yövuorot takana - lokin päivityskin jäänyt ihan kokonaan... No yllättävää kyllä, en ole raskaana! On se kumma, miten sitä itse jaksaa aina elätellä toivoa ja uskoa viimeiseen asti onnistumiseen... :)
Inseminaatiota varten käyty ensimmäisessä tarkastuksessa... Sain puregonit ja nyt sitten odotellaan perjantain toista ultraa... Follikkeli oli jo iso kierron päiviin nähden (eilen 5). Lyhyen alkukierron takia yritin varata aikaa ensimmäiseen ultraan aikaisemmin, mutta hoitajan mielestä 5.kierron päivä oli sopiva. No eipä ollutkaan, follikkeli oli jo "liian" iso, 11,5mm. Harmittaa todella paljon, meneeköhän tämäkin kierto harjoitteluun?! Kalliiksi tulee tällaiset harjoittelukerrat... Lääkäri (joka oli aivan ihana) totesi kuitenkin, että yritetään vielä ehtiä mukaan tukemaan munarakkulan kasvua ja aloitetaan pistoshoito (olisi hänen mukaansa pitänyt aloittaa jo pari päivää aiemmin)...
Ristiriitaiset ajatukset nyt velloo mielessä, kaikki toivo ja into oli kohdistettu tähän tulevaan kiertoon, mutta uskaltaako sitä nyt sitten edes toivoa?! Tunnelma on hieman latistunut... Tiedän kuitenkin, että mitä pidemmälle kierto etenee, sitä huimemmiksi toiveet taas nousevat! Niin tapahtuu aina...
Tällä kerralla klinikalla ollut lääkäri oli aivan ihana... Toista kun "omalääkärimme", jolta mm. kuulimme, että koska olemme nuoria, voisimme vielä yrittää itseksemme. Nyt vastaanottanut lääkäri alkoi itse puhumaan, että hänellä nousee karvat pystyyn kun kuulee, että nuoria lapsettomia pariskuntia kehoitetaan vielä yrittämään itsekseen. Sanoi, että jos meidän ikäisellä ei vuoden sisällä yrittämisestä ole tärpännyt, niin kiireellä hoitoon! No niin minusta sanoo jo ihan maalaisjärki! Mitä vanhemmaksi tulee, ei lapsen saanti ainakaan helpommaksi muutu!
Kirjoittavatkohan tohtorit aina, mitä käynneillä on keskusteltu, koska itse lääkäri otti asian itse puheeksi ja oli niin ymmärtäväinen. Muutoinkin hänen asenteensa oli positiivinen ja täynnä intoa hoitojen aloittamiseen. Oma tohtorimme on sellainen hapannaama... Emme oikein liiku samalla aaltopituudella. Onneksi vastaanotot menevät tästä lähtien kierron kulun mukaan, eli emme välttämättä tarvitse mennä enää hänen luokseen.
Eilen oli ensimmäinen puregon pistos! Vaikka työkseni pistän potilailleni vaikka minkälaisia piikkejä päivittäin, omaan napaan pistäminen oli aikamoinen operaatio. Mihin katosi se varmuus ja kokemus?! ...pikkuruinen piikki - ja en meinannut uskaltaa! Miehen piti seurata tapahtumaa vierestä, vaadin niin... :)
Nyt saa elää kuulemma normaalisti, miten normaalisti tällaisessa vauvakuumeessa nyt sitten elää... Olen JOPA miettinyt aloittaisinko greippimehut uudestaan?! ...toistaiseksi vielä kaupassa. Viime viikolla edelläni kaupan kassalla oli mies, jolla oli kolme tölkkiä greippimehua. Mietin itsekseni, onkohan hänellä kohtalotoverini kotona odottelemassa... :) (muuthan eivät juo greippimehua :) )
No nyt sitten odotellaan perjantain ultraa ja toivotaan, että follikkelit kasvavat nätisti ja kauniisti! :) on tämä vaan aika jännää! hui...!
Inseminaatiota varten käyty ensimmäisessä tarkastuksessa... Sain puregonit ja nyt sitten odotellaan perjantain toista ultraa... Follikkeli oli jo iso kierron päiviin nähden (eilen 5). Lyhyen alkukierron takia yritin varata aikaa ensimmäiseen ultraan aikaisemmin, mutta hoitajan mielestä 5.kierron päivä oli sopiva. No eipä ollutkaan, follikkeli oli jo "liian" iso, 11,5mm. Harmittaa todella paljon, meneeköhän tämäkin kierto harjoitteluun?! Kalliiksi tulee tällaiset harjoittelukerrat... Lääkäri (joka oli aivan ihana) totesi kuitenkin, että yritetään vielä ehtiä mukaan tukemaan munarakkulan kasvua ja aloitetaan pistoshoito (olisi hänen mukaansa pitänyt aloittaa jo pari päivää aiemmin)...
Ristiriitaiset ajatukset nyt velloo mielessä, kaikki toivo ja into oli kohdistettu tähän tulevaan kiertoon, mutta uskaltaako sitä nyt sitten edes toivoa?! Tunnelma on hieman latistunut... Tiedän kuitenkin, että mitä pidemmälle kierto etenee, sitä huimemmiksi toiveet taas nousevat! Niin tapahtuu aina...
Tällä kerralla klinikalla ollut lääkäri oli aivan ihana... Toista kun "omalääkärimme", jolta mm. kuulimme, että koska olemme nuoria, voisimme vielä yrittää itseksemme. Nyt vastaanottanut lääkäri alkoi itse puhumaan, että hänellä nousee karvat pystyyn kun kuulee, että nuoria lapsettomia pariskuntia kehoitetaan vielä yrittämään itsekseen. Sanoi, että jos meidän ikäisellä ei vuoden sisällä yrittämisestä ole tärpännyt, niin kiireellä hoitoon! No niin minusta sanoo jo ihan maalaisjärki! Mitä vanhemmaksi tulee, ei lapsen saanti ainakaan helpommaksi muutu!
Kirjoittavatkohan tohtorit aina, mitä käynneillä on keskusteltu, koska itse lääkäri otti asian itse puheeksi ja oli niin ymmärtäväinen. Muutoinkin hänen asenteensa oli positiivinen ja täynnä intoa hoitojen aloittamiseen. Oma tohtorimme on sellainen hapannaama... Emme oikein liiku samalla aaltopituudella. Onneksi vastaanotot menevät tästä lähtien kierron kulun mukaan, eli emme välttämättä tarvitse mennä enää hänen luokseen.
Eilen oli ensimmäinen puregon pistos! Vaikka työkseni pistän potilailleni vaikka minkälaisia piikkejä päivittäin, omaan napaan pistäminen oli aikamoinen operaatio. Mihin katosi se varmuus ja kokemus?! ...pikkuruinen piikki - ja en meinannut uskaltaa! Miehen piti seurata tapahtumaa vierestä, vaadin niin... :)
Nyt saa elää kuulemma normaalisti, miten normaalisti tällaisessa vauvakuumeessa nyt sitten elää... Olen JOPA miettinyt aloittaisinko greippimehut uudestaan?! ...toistaiseksi vielä kaupassa. Viime viikolla edelläni kaupan kassalla oli mies, jolla oli kolme tölkkiä greippimehua. Mietin itsekseni, onkohan hänellä kohtalotoverini kotona odottelemassa... :) (muuthan eivät juo greippimehua :) )
No nyt sitten odotellaan perjantain ultraa ja toivotaan, että follikkelit kasvavat nätisti ja kauniisti! :) on tämä vaan aika jännää! hui...!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti