Tänään sain FSH ja kilpirauhaskokeiden tulokset. Eikä niistä mitään selittävää laiskoille munille löytynyt! Toisaalta hyvä asia, toisaalta huono. Jotenkin toivoin, että syy olisi löytynyt kilpirauhasen toiminnasta. FSH arvo oli jopa hieman laskenut (ennen 8, nyt alle) ja kilpirauhasen toiminta täysin normaalia... Syy munien laiskuuteen jäi siis edelleen hämäräksi...

Mies on taas toisella puolella palloa työmatkalla... Ikävä on kova, tuntuu todella tylsältä olla yksin... Kaipaisin hänen läsnäoloaan - olen huomannut, että mitä pidemmälle tämä lapsettomuusasia etenee, sitä "riippuvaisemmaksi" mieheni tuesta olen tullut. Olemme todellakin lähentyneet hurjan paljon tämän asian vuoksi - emme varmasti olisi näin läheisiä ilman tätä kokemusta! (tämä koettelee, mutta vahvistaa) Töissäkin oli taas kummaa kinaa asioistani... Kuten olen kertonut aiemmin, hoidetaan osastollani potilaita, joiden lääkityksille altistuminen voi alentaa hedelmällisyyttä. Olen sopinut pomoni kanssa, ettei minun tarvitse näiden potilaiden hoitoon osallistua... Nyt taas viikonloppuna, minut "pakotettiin" näihin töihin, uhkailtiin, että asioistani tulee nyt keskustella isolla foorumilla ja etten voi enää olla hoitamatta näitä potilaita, koska olen ollut jo niin kauan... Aamulla keskustelin sitten pomoni kanssa ja hän on ihanan ymmärtävä - minun asiat ovat henkilökohtaisia, eikä näitä nyt tarvitse puida kaikkien kesken! Olen hänen päätöksellään edelleen vapautettu tiettyjen potilaiden hoidosta! :) Paha mieli kuitenkin jäi taas kollegoideni käytöksestä - eivätkö he ymmärrä, että jos en halua asiasta puhua, on se varmaankin niin henkilökohtainen ja vaikea, että jättäisi minut rauhaan... Kaikkea ei työkavereidenkaan tarvitse minusta tietää, vaikkakin muuten suht avoin ihminen olenkin!

Nyt on muutama päivä vapaata, loppuviikkoa ei malttaisi odottaa, silloin mies tulee kotiin! Pääsemme suunnittelemaan sitten todenteolla uuden kodin remonttia ja muuttoa! Ihan kivoja asioita siis luvassa ennen joulua! Uusi hoitokertakin ehtii taas pyörähtää käyntiin! :)

Tein tänääm SEN surullisen kuuluisan testin, josta kaikki toivovat kahta viivaa (ainakin samassa tilanteessa olevat)... No yllätys, yllätys... Yksi viiva. Eli tiineenä-talviaikaan projektilla mennään eteenpäin.

Mieli on tietysti alakuloinen, mutta pakko vain hyväksyä tosiasiat! Ei auta jäädä taas maahan makaamaan potkittavaksi, ei se ainakaan tilannetta paranna! Nyt pieni tauko hoidoissa - ja uudella innolla alusta taas!

Se "oma elämä", josta edellisessä kirjoituksessa mainitsin taitaa alkaa muutolla ja remppahommilla... Uusi koti ja uudet kujeet edessä. Antaa ainakin muuta ajateltavaa ja pääsen taas sisustushommiin! Jospa tässä huushollissa oli jotenkin pahat henget ja uusi koti tuo onnea myös muilla rintamilla... :) toivottavasti!

jospa samalla uusisin vähän lokini ulkoasua... :)

No niin, viimeisiä päiviä Lugesteroneja menossa! Olo ei ole millään tavalla erikoinen, siis että jotain olisi tapahtumassa. Rinnat olivat älyttömän arat aina viikonloppuun asti, ja sitten ei juurikaan mitään. Hermo on ollut tavallista pinkeemmällä... Ei kuitenkaan mitään megaräjähdystä ole tapahtunut.

Eilen käytiin miehen kanssa klinikalla juttelemassa jatkosta. Päällimmäisenä viestinä jäi, että helppoa ei lapsen saaminen meille tule olemaan. Vielä kuitenkin jatketaan. Nyt ensimmäistä kertaa puhuttiin jo luovutetuista munasoluista ja lääkärin arvioinnista hoitojen jatkamisesta (onneksi vain ihan mainintana - ei varsinaisen mietinnän paikkana vielä). Ongelma on siis minun laiskat munasarjat. Tiukka hormonihoito tuottaa yhden munan, jota ei edes vielä ole kertaakaan päästy punktoimaan ja näkemään. IVF lyhyen kaavan mukaan ei meille lääkärin arvioinnin mukaan toimi... Eli nyt sitten välikierron jälkeen aloitetaan taas Synarella... Ihanaa, ystävämme synarella... Yökkö olo tuli jo pelkästä ajatuksesta! Mutta mitäpä ei tämän asian takia tekisi (tervetuloa päänsäryt, pinnan kireys ja painajaiset!)...

IVF menee tammikuun ensimmäisille viikoille - joulutauko hieman hidastaa hoitoja, mutta toisaalta hengähdys on ihan tarpeen. Tiineenä talviaikaan -projektiin ajankohta on ihan hyvä, jos projekti antaisi oman lisänsä onnea! Nyt välikierron aikana tarkistetaan FSH-taso ja kilpirauhasen toiminta. FSH oli tammikuussa 8, eli kuulemma sopii laiskoihin munasarjoihin. Kuitenkaan varsinaisia aikaistettuja vaihdevuosia ei olisi... Kilpirauhasen toiminta ollut ihan normaalia, kun silloin katsottiin, mutta lääkärin mukaan nykytiedon valossa kilpirauhasen toiminnan vähäiselläkin hidastumisella voi olla ratkaiseva merkitys hormonien toiminnassa. Mutta ensi viikon alussa siis nämä selviää!

Synarellat siis tämän tiedon mukaan alkaisi joulukuussa, ehkä juuri ennen jouluaattoa! Sitten pistokset uudenvuoden tienoilla. Pistoksista mietitään otetaanko Puregonin kaveriksi menopur?! Kuulemma toisten kohdalla jostain kumman tuntemattomasta syystä tämä kombinaatio voi auttaa munarakkuloiden kehittymisessä. No tämä vasta pohdinnan alla.

Vaikka nyt on siis sellainen fiilis, että tämäkin kerta meni huti ja seuraavaan on liian pitkä aika - ei mieliala ole vielä lässähtänyt. Se on kyllä kokemuksen mukaan odotettavissa, se miten voimakkaasti on vielä arvoitus...

Tajusin tässä yövuorojen aikana, että kai tässä on nyt alettava elämään ns. omaa elämää. Pakko yrittää jättää nämä lapsettomuusasiat hieman taka-alalle, koska tämä on ollut niin hallitsevaa. Elämään on löydettävä jostain muutakin sisältöä... mitä, niin se ei ole vielä selvinnyt. Nyt sain opiskeluni päätökseen ja siltä puolelta helpottaa! Liikunta, ulkoilu ja jokin uusi harrastus voisi olla se muu sisältö. No täällä varmasti tulen näitä muita sisältöjä pohtimaan. Toiveena ja hartaana sellaisena on edelleen oma ONNIESTERI. :) haikeana haaveilen...