Tänään sain FSH ja kilpirauhaskokeiden tulokset. Eikä niistä mitään selittävää laiskoille munille löytynyt! Toisaalta hyvä asia, toisaalta huono. Jotenkin toivoin, että syy olisi löytynyt kilpirauhasen toiminnasta. FSH arvo oli jopa hieman laskenut (ennen 8, nyt alle) ja kilpirauhasen toiminta täysin normaalia... Syy munien laiskuuteen jäi siis edelleen hämäräksi...

Mies on taas toisella puolella palloa työmatkalla... Ikävä on kova, tuntuu todella tylsältä olla yksin... Kaipaisin hänen läsnäoloaan - olen huomannut, että mitä pidemmälle tämä lapsettomuusasia etenee, sitä "riippuvaisemmaksi" mieheni tuesta olen tullut. Olemme todellakin lähentyneet hurjan paljon tämän asian vuoksi - emme varmasti olisi näin läheisiä ilman tätä kokemusta! (tämä koettelee, mutta vahvistaa) Töissäkin oli taas kummaa kinaa asioistani... Kuten olen kertonut aiemmin, hoidetaan osastollani potilaita, joiden lääkityksille altistuminen voi alentaa hedelmällisyyttä. Olen sopinut pomoni kanssa, ettei minun tarvitse näiden potilaiden hoitoon osallistua... Nyt taas viikonloppuna, minut "pakotettiin" näihin töihin, uhkailtiin, että asioistani tulee nyt keskustella isolla foorumilla ja etten voi enää olla hoitamatta näitä potilaita, koska olen ollut jo niin kauan... Aamulla keskustelin sitten pomoni kanssa ja hän on ihanan ymmärtävä - minun asiat ovat henkilökohtaisia, eikä näitä nyt tarvitse puida kaikkien kesken! Olen hänen päätöksellään edelleen vapautettu tiettyjen potilaiden hoidosta! :) Paha mieli kuitenkin jäi taas kollegoideni käytöksestä - eivätkö he ymmärrä, että jos en halua asiasta puhua, on se varmaankin niin henkilökohtainen ja vaikea, että jättäisi minut rauhaan... Kaikkea ei työkavereidenkaan tarvitse minusta tietää, vaikkakin muuten suht avoin ihminen olenkin!

Nyt on muutama päivä vapaata, loppuviikkoa ei malttaisi odottaa, silloin mies tulee kotiin! Pääsemme suunnittelemaan sitten todenteolla uuden kodin remonttia ja muuttoa! Ihan kivoja asioita siis luvassa ennen joulua! Uusi hoitokertakin ehtii taas pyörähtää käyntiin! :)