perjantai 30. toukokuuta 2008

Tää on niin tätä Hapun elämää! Lomalla ei paljon lokia ehtinyt päivittämään! 

No selvisi jo viikonloppuna, ettei meille vauvaa tullut tälläkään kertaa! PRKL!! :( Eilen menin jo vähän valoisammalla mielellä suunnittelemaan uutta inseminaatiota klinikalle ja taas iski Hapun tuuri. Hoitoa ei kannata tehdä, munaskut kasvavat jo hienosti ja ovat isoja, mutta kohdun limakalvo on niin onnettoman ohut, ettei siihen mikään kiinnittyisi. PRKL!! :(

Itku silmässä sitten pois klinikalta... Tällä kerralla osui taas onneksi mukava lääkäri, jonka kanssa sain rauhassa asiasta keskustella. Syy lapsettomuuteemme saattaa olla hyvinkin tuo liian ohut limakalvo. Munaskut ja limakalvo kehittyvät eri tahtiin... Toisaalta voi syy olla myös nauttimissani hormoneissa.... Se selvinnee ensi kierrolla, jolloin, jos kaikki näyttää hyvältä yritämme vielä yhtä inseminaatiota! Muutoin siirrymme IVF:än, ja pitkään hormonihoitoon... Se jää kuitenkin syksyyn! 

Eli jos positiivisia puolia haetaan, nyt ehkä selvisi syy. Ja syytä voidaan ohittaa IVF:n liittyvällä pitkällä hormonihoidolla. Harmittaa vaan niin kamalasti, mutta toisaalta "lepokierto" ja oma yritttäminen tuntuvat nyt ihan ok vaihtoehdolta, kun asiaa on hieman ehtinyt punnita! Lääkärikin sanoi, että joskus ihmeitäkin tapahtuu - ja yllättäen tuleekin luomusti raskaaksi. Uskoa ei tuohon nyt paljoa ole, mutta yrittänyttä ei laiteta! ...ja eipä tarvitse pidättäytyä höpsimisestä tällä kierrolla ainakaan hoitojen takia tai hormonien aiheuttamien oireiden vuoksi! 

Nyt töihin, yöt alkaa... Lomaa olisi ollut kiva vielä viettää, kun ilmatkin vaan paranee! :) Kyllä Hapu täältä taas nousee!


keskiviikko 21. toukokuuta 2008

Aika päivittää tilanne... Lugesteroni tekee edelleen tehtäväänsä. Olo on mitäänsanomaton, ei mielitekoja ei mitään! Turvottaa ja pissattaa... Tissit on herkkinä! Vatsa on kuin olisin jo vaikka kuinka monennella kuulla. Jos juon lasin vettä, hetkenpäästä tulee kaksi ulos :) Olen kuitenkin päättänyt väsymyksestä ja muista oireista huolimatta yrittää elää mahdollisimman normaalia ja "mielekästä" elämää (kunhan lähistöltä löytyy vessa). Vaikkei mitään mielitekoja olekaan, kun kuitenkin jotain herkkua syö tai käy vaikka lenkillä tai uimassa tulee kuitenkin äärettömän hyvä mieli..! :) Eli lugesteronien vaikutuksesta huolimatta olen ihan hyvällä mielellä! :)


Mietin, kuinka tästä vauvantekohommasta on tullut tunteiden vuoristorataa! Nyt on taas vuorossa toivo, toivomme ja uskomme onnistumiseen ainakin vielä viikon. Testipäivä on viikonpäästä! :) Jos epäonnistumme (mihin ei taas tällä hetkellä uskota) menee hetki kerätessä itseä alimmasta helvetistä, jos onnistuisimme, ilolla ei olisi rajoja. Joka tapauksessa molemmat tilanteet johtaisivat uudelleen toivoon, toivoon, että seuraava hoito onnistuu tai raskaus etenee! Eli toivossa on hyvä elää! :)

Toivoa on niin kauan kunnes THEtesti on tehty (ja TOIVOTTAVASTI sen jälkeenkin)! :) sitä odotellessa..!

maanantai 12. toukokuuta 2008

Inseminaatio tehtiin tänään! :) Toimenpide oli kaikin puolin hankala ja kivulias. Mutta kaiken kestää, kun tavoitteena on saada oma pieni tuhiseva sinappitykki... :)

Taas klinikalla oli uusi lääkäri. Ja hän vasta tapaus olikin. Housut pois ja makaamaan jalat levällään... Ja sitten ei sanaakaan vaan välineitä alkoi uppoamaan alakertaani, ai kamala... Inseminaation toteutus oli taas hankala. Lääkäri hermostui, kun ei tökkimällä mennyt. Jo tässä vaiheessa olin tuskanhiestä märkänä! Ja pelkäsin koko ajan, mitä hän seuraavaksi tekee. Edellinen lääkäri sentään kertoi, että nyt voi tuntua tältä ja tältä... No tämä täti jatkoi kiukkuamista alakertani kanssa, hermostui ja kävi huutamassa viereisessä huoneessa, että tarvitsee välineitä VAIKEAAN INSEMINAATIOON! Seuraavaksi hän avasi oven käytävälle ja huusi, ilmeisesti hoitajaa huoneeseen saadakseen, MINULLA ON TÄÄLLÄ VAIKEA INSEMINAATIO!!! Kyllä hävetti, klinikalla oli ihmisiä vaikka kuinka - onneksi sentään olin selin käytävälle! Viimein, viisi erilaista välinettä alakerrassa, inseminaatio onnistui! Muuta ohjausta en lääkäriltä saanut kuin että onpa vaikea inseminaatio ja ensi kerraksi kirjoitettava papareihin isolla, että on vaikea inseminaatio. Voihan vaikea inseminaatio!!! Toimenpide on kivulias ja kaiken lisäksi tuollainen arvaamattomuus jännittää, ei edes voi olla mitenkään rentona... :) Alavatsaa juilii edelleen....

Yritän unohtaa huonon kokemukseni ja keskittyä positiiviseen! Siimahännät olivat kunnossa, hieno tulos jälleen kerran mieheltäni! Ajoituskin inseminaatiolle taisi olla hyvä, lääkäri epäili eilisiä vatsakipuja ovulaatioksi. Ja nyt sitten vain odotetaan ja toivotaan!! :) Enää kolme yövuoroa ja sitten alkaa loma, loman lopuksi sitten selviää viimeistään ollaanko vai eikö olla!! Toivon niin hartaasti, että ollaan! :)

sunnuntai 11. toukokuuta 2008

Jaahas, lokinpäivityksen aika! Munarakkulat kehittyivät hienosti, puregonin ansiosta jo perjantainan oli >18mm. (Googlasin ja tuon kokoisina toisilla on ollut vasta inseminaatiota ennen) :) Olen ylpeä munistani! :) Tänään ovulaatiotesti plussasi!! Aamulla herättyäni syöksyin testin tekoon ja ylpeänä esittelin miehelleni kahta testiviivaa.

Muutoinkin tunnelmat ovat tänään olleet yllättävän hyvät. Eilen illalla oli jälleen kerran mieli maassa, muistelimme edellisenä äitienpäivänä uhoamistamme, että seuraavana vuonna meillä olisi jo oma vauva! ...Just joo! No nyt on uho jäänyt paljon vähemmälle, keskitymme yrittämään ja toivomaan. Haaveilimme marimekko tuttipulloista ja pienen pienistä uikkareista omalle Onniesterille kesävermeiksi! :) Mietimme myös mahdollisuutta, ettei vauvaa saadakaan omasta takaa, adoptiolapsi olisi meille yhtä toivottu ja rakas vaihtoehto. Mutta omaa nyt tässä vielä yritetään tiiviisti - hoidothan on vasta alussa! :) Ja sitä paitsi meidän pitäisi naida adoptoidaksemme! ...olemme aina olleet naimista vastaan, mutta nykyään olemme lieventäneet kantaa ja toteamme aina, että sitten joskus... Olisihan elämä naituamme "turvatumpaa" ja etenkin (mahdollisten) lasten kannalta helpompaa. No sitten joskus... :)

Huomenna on heti aamusta soitettava klinikalle ja varattava aika inssiin. Tummia pilviä on selvästi nousemassa haikaran eteen tälläkin kerralla - alkuillasta alkoi välillä aivan huimia kierroksia ottava vatsakipu. Tässä jo arvoimme, lähteäkkö lekuriin vai mitä. Nyt tuntuu helpottavan, onneksi. Hyperstimulaation vaara on aina olemassa hormonihoidoissa ja kunnon sairaanhoitajana hysterisoin jo melkein kaikki kauhukuvat mieleeni. (Sairaanhoitajat ovat kokemukseni mukaan kovia diagnosoimaan itseltään yhden jos toisen vaivan sopivassa mielentilassa :)) Noh, Mieheni laitoin mittaamaan pulssiani (oli OK), vatsaa olen painellut (pehmeä ja myötäävä), kuumetta mittasin (ei ole) ja GOOGLASIN (Hapun perisynti)... Kaikki tuntuisi kipua lukuunottamatta olevan kunnossa (jos googlen antamiin tietoihin olisi luottamista), mutta ollaan nyt kuitenkin varuillamme!

Huomisessa ultrassa viimeistään sitten nähdään, että kaikki on toivottavasti kunnossa ja inssi toteutuu! :) Marimekko -tuttipullot vaan vilahtelevat silmissä...

maanantai 5. toukokuuta 2008

Nyt on jo hieman valoisammat mietteet... Negatiivinen tulos raskaustestissä oli musertava! Vaikka viimeiseen asti toivoin positiivista testitulosta, jokin pieni ääni päässäni varoitti toivomasta liikoja. Tuloksen selvittyä syytin itseäni ja "paskoja vehkeitäni"!! Mieheni, jälleen kerran, tuki minua ihanasti. Ja tiedänhän minäkin, ettei inseminaatio välttämättä onnistu ensimmäisellä kerralla eikä välttämättä neljännelläkään! Takaiskut tuntuvat niin sydäntäsärkevän pahoilta, pää on aivan tyhjä... Pettymys on suuri - tunnen pettäväni myös mieheni (tai ruumiini pettää - ei Hapu)... Hän on niin ihanasti ollut projektin joka vaiheessa mukana, että soisin jo hänelle onnistumisen tunteen!! :)

No nyt ollaan päästu pinnalle synkkyydestä ja uusia munia haudotaan jo!! :)

Kävin tänään tarkastuskäynnillä klinikalla ja follikkeliultrassa oikealla näkyi 3 follikkelia 8-11 mm! Puregonit aloitetaan jo tänään 4.kierron päivänä, hieman aiemmin kuin edellisellä kerralla. Kolme rakkulaa on raja, että inseminaatio voidaan tehdä... täytyy toivoa, ettei lisää ilmene. Lääkäri väläytteli myös mahdollisuutta siirtyä IVF:ään, jos rakkulat lisääntyy. No katsotaan rauhassa perjantain seurantakäyntiin, jolloin ollaan taas paljon viisaampia! Viimeksi oikealla oli pieni kysta, mutta lääkärin mukaan sitä ei siellä olisi näkynyt vaan vain ne kolme rakkulaa! Kuulemma mahdollisuudet onnistua paranee, jos rakkuloita on enemmän kuin yksi. Eli nyt taas täyttä höyryä eteenpäin!!!

Vappukin meni ihan mukavasti. Join spritea ja fantaa, niin että taisin olla sokerihumalassa. Pysyin hyvin menossa mukana! Väsymys oli vain aivan mahdoton! :) Kerroimme haikaramme harharetkistä parhaille ystävillemme ja se meni paremmin kuin osasimme kuvitellakaan. Meitä ymmärrettiin! :) Nyt toivomme, että seuraavaksi voimme kertoa KAIKILLE iloisia uutisia! :)

Nyt päikkäreille, työtä odotettavissa seuraavat neljä yötä (siis sitä oikeaa palkkatyötä)!

perjantai 2. toukokuuta 2008

Negatiivinen tulos tuli sitten testistä. Ei tällä hetkellä paljon lisättävää! Täytyy taas hetken keräillä itseä kokoon... :(

Vielä me täältä ponnistetaan!