torstai 10. huhtikuuta 2008

Nyt on kaksi Puregon pistosta takana... Ja alavatsaa turvottaa kivasti! Hoikkana ihmisenä kauhistuttaa turvotus, mutta sitähän tässä halutaan. Hyvää treeniä tulevaisuutta varten. Toivon saavani oikein ison masun, vauvamasun! :)

Muutoin Puregonista ei ole oireita tullut. Annos on niin pieni, ettei luultavasti muuta tulekkaan. Enää tämän iltainen piikki ennen huomista ultraa! Aika menee kuin siivillä. Harmittelin eilen miehelle, että meneekö tämäkin kerta pieleen! Näin aikaisessa vaiheessa... Pettymyksiä takana niin paljon, että en tiedä uskaltaako tässä toivoakaan onnistumista, kun tämä Puregon aloituskin myöhästyi. Taas kerran ihana ja rakas mieheni sai ajatukseni kääntymään positiiviseen suuntaan! :) Hän on niin rauhallinen ja kuitenkin realistinen. Luulen, että vain miehet pystyvät siihen! Heillä ei hormonit sekoita ajatuksia!

Mieheni on jaksanut minua hyvin, en varmasti ole mikään helppo tapaus. Tämä lapsettomuuden kokeminen on vain lähentänyt meitä. Emme edes riitele enää juuri koskaan (emme aiemminkaan kovin usein). Joskus päästellään vähän höyryjä ja sitten ollaan taas rakastuneita... Yhteinen tavoite ja "salaisuus" lähentää! Jos haikara olisi tupsahtanut heti alkuun, olisimme olleet monta kokemusta köyhempiä! Ehkä tästäkin on jotain opittu! (Vaikka turhan kauan se haikara on kyllä jo harhaillut!) Itsestäni tuntuu kovin pahalta tietenkin aina oma pettymykseni, kun emme taaskaan ole raskaana. Mutta pahimmalta on aina tuntunut kertoa se miehelleni. Varsinkin silloin, kun on ollut tätä pistelyä ja polttelua... Toinen on niin innoissaan ja sitten joudun kertomaan karun totuuden. Katseesta aina näkee, miten jotkut pienet lamput hänen katseessaan sammuvat... Toisaalta, hän on ottanut asian aina ihan hyvin, totuttuhan tähän on jo puolin ja toisin! :) Mutta nyt me odotetaan inseminaatiota... Jännitetään yhdessä! :) Toivottavasti saisin tällä kertaa kertoa iloisia uutisia miehelleni! Odotan sitä hetkeä innolla! Kaikki on jo suunniteltu valmiiksi... (valmiiksi suunniteltu yleensä on tarkoittanut, että saapi myös odottaa... ja kauan)


Nyt olen luvannut itselleni, etten googlaa! En vaikka kuinka mieli tekisi tutkiskella, miten muille vastaavassa tilanteessa oleville on käynyt jne. Yritän pidättäytyä!! Koko google pitäisi poistaa meidän koneelta, aiheuttaa aina vain harmia! :)

Ei kommentteja: