1,5 vuotta sitten eräänä iltana löhöilimme mieheni kanssa sängyllä ja puhuimme tulevaisuudesta. Totesimme, että haluamme lapsia joskus. No aihetta jatkaessamme, totesimme, että miksei nyt? Yhteinen haave ja toive.
Päätimme kuitenkin järkevinä ihmisinä, että odotetaan muutama kuukausi, että saisin TAAS uuden määräaikaisen sopimuksen töistä ja sitten aloittaisimme vauvantekopuuhat tosimielellä. Odotimme ehkä viikon...! Valtava vauvakuume valtasi molemmat...! Työnimikin oli selvillä OnniEsteri... Suunnittelimme ja pohdimme tulevaisuutta. Sisustus menisi uusiksi, vauvalle paikka sinne ja kylpyhuoneeseen sitä ja tätä, sellaiset vaunut ja tuolit jne.... Kaikki oli jo suunniteltu.
Mielessä ei kertaakaan käynyt, että vauvan tulo olisikin jotenkin kortilla. Puolenvuoden intensiivisen yrityksen jälkeen mieleeni juolahti, että jos me olemmekin se joka viides lapsettomuudesta kärsivä pari. No mies rauhoitteli, joskus ihan ärsyttävyyteen asti, että "ei tässä vielä edes kunnolla olla yritetty". Ai ei, kaikki niksit ja konstit oli kokeiltu, hyvä ettei päällämme seisty!
Seuraavan reilun puolenvuoden aikana petyimme kerta toisensa jälkeen, mutta yritys jatkui. Join greippimehua, jätin kahvin juonnin melkein kokonaan (ennen suuri nautinto), ovulaatioita laskettiin ja testattiin... Elin niin säntillisesti, ettei vain omissa elintavoissa mikään estänyt raskautta. Googlasin ja löysin niksin toisen perään :) (Googlaaminen on pahinta, mitä ihminen voi tällaisessa tilanteessa tehdä!) Hulluinta oli ehkä greippimehun juonti (lopulta jo oksetti pelkkä tölkin ottaminen käteen)! Kolme kertaa vuoden yrityksen aikana merkit viittasivat vahvasti vauvaan, mutta ei... Jouluaattona testasin jälleen negatiivisen raskaustestissä! Wau, mikä joululahja!!
Vuoden alusta päätimme mieheni kanssa hakeutua tutkimuksiin (Jopa hän uskoi, että nyt on yritetty jo omat niksit loppuun!). Ja nyt on tutkittu!!! Mistään ei löydy sellaista vikaa, mikä estäisi meidän raskaaksi tulon. Hämmentävää ja osittain jopa pelottavaa! Nyt seuraavaksi on edessä hoidot: ovulaatioinduktio ja inseminaatio. (Syyllistyin jälleen googlaamaan??? -miksi ei vain kuuntele järkevästi, mitä lääkärit sanovat. Ei, pitää lukea toisten "kauhukertomuksia" ja itse panikoida omassa mielessä, voiko noin käydä meille... HUH!)
Oma yrittäminen ei ole vähentynyt epäonnistumisista huolimatta! Tutkimuksiin ja hoitoihin hakeutuminen vähensi omaa stressiä asiasta. Aina ei mieli ole kovin korkealla, mutta aina sieltä syvältä kuopasta on ylös ponnistettu. Mieli aina kohoaa kohti uutta ovulaatiota ja odotusta, ollaanko vai eikö olla (siis raskaana?). Ja sitten, tipahdetaan korkealta ja kovaa! Nyt kuitenkin hiipii ihan uudenlainen toivo inseminaatioiden myötä, tämän kevään aikana selviää, onko meille haikarapostia tulossa tämän hoidon myötä!
Jännittää aivan valtavasti!!! :) Joko me vihdoin saadaan oma OnniEsteri...
Ja vauvakuume saa lisää kierroksia jälleen...
Päätimme kuitenkin järkevinä ihmisinä, että odotetaan muutama kuukausi, että saisin TAAS uuden määräaikaisen sopimuksen töistä ja sitten aloittaisimme vauvantekopuuhat tosimielellä. Odotimme ehkä viikon...! Valtava vauvakuume valtasi molemmat...! Työnimikin oli selvillä OnniEsteri... Suunnittelimme ja pohdimme tulevaisuutta. Sisustus menisi uusiksi, vauvalle paikka sinne ja kylpyhuoneeseen sitä ja tätä, sellaiset vaunut ja tuolit jne.... Kaikki oli jo suunniteltu.
Mielessä ei kertaakaan käynyt, että vauvan tulo olisikin jotenkin kortilla. Puolenvuoden intensiivisen yrityksen jälkeen mieleeni juolahti, että jos me olemmekin se joka viides lapsettomuudesta kärsivä pari. No mies rauhoitteli, joskus ihan ärsyttävyyteen asti, että "ei tässä vielä edes kunnolla olla yritetty". Ai ei, kaikki niksit ja konstit oli kokeiltu, hyvä ettei päällämme seisty!
Seuraavan reilun puolenvuoden aikana petyimme kerta toisensa jälkeen, mutta yritys jatkui. Join greippimehua, jätin kahvin juonnin melkein kokonaan (ennen suuri nautinto), ovulaatioita laskettiin ja testattiin... Elin niin säntillisesti, ettei vain omissa elintavoissa mikään estänyt raskautta. Googlasin ja löysin niksin toisen perään :) (Googlaaminen on pahinta, mitä ihminen voi tällaisessa tilanteessa tehdä!) Hulluinta oli ehkä greippimehun juonti (lopulta jo oksetti pelkkä tölkin ottaminen käteen)! Kolme kertaa vuoden yrityksen aikana merkit viittasivat vahvasti vauvaan, mutta ei... Jouluaattona testasin jälleen negatiivisen raskaustestissä! Wau, mikä joululahja!!
Vuoden alusta päätimme mieheni kanssa hakeutua tutkimuksiin (Jopa hän uskoi, että nyt on yritetty jo omat niksit loppuun!). Ja nyt on tutkittu!!! Mistään ei löydy sellaista vikaa, mikä estäisi meidän raskaaksi tulon. Hämmentävää ja osittain jopa pelottavaa! Nyt seuraavaksi on edessä hoidot: ovulaatioinduktio ja inseminaatio. (Syyllistyin jälleen googlaamaan??? -miksi ei vain kuuntele järkevästi, mitä lääkärit sanovat. Ei, pitää lukea toisten "kauhukertomuksia" ja itse panikoida omassa mielessä, voiko noin käydä meille... HUH!)
Oma yrittäminen ei ole vähentynyt epäonnistumisista huolimatta! Tutkimuksiin ja hoitoihin hakeutuminen vähensi omaa stressiä asiasta. Aina ei mieli ole kovin korkealla, mutta aina sieltä syvältä kuopasta on ylös ponnistettu. Mieli aina kohoaa kohti uutta ovulaatiota ja odotusta, ollaanko vai eikö olla (siis raskaana?). Ja sitten, tipahdetaan korkealta ja kovaa! Nyt kuitenkin hiipii ihan uudenlainen toivo inseminaatioiden myötä, tämän kevään aikana selviää, onko meille haikarapostia tulossa tämän hoidon myötä!
Jännittää aivan valtavasti!!! :) Joko me vihdoin saadaan oma OnniEsteri...
Ja vauvakuume saa lisää kierroksia jälleen...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti