Tässä sitä nyt mennään vaan tasaseen tahtiin eteenpäin. Nyt on taas hoidettu työt viikoksi, joten on aika keskittyä nyt tähän olennaiseen. On piinapäivä xx. En ole ollut kovin halukas laskemaan tarkkaa lukua - piinapäiviä on takana jo yli kaksi vuotta, joten...

Toivon ja pelkään samanaikaisesti... Tunteet on sekavat, olen yrittänyt unohtaa koko asian ja antaa kaiken mennä omalla painollaan. No sehän on tunnetusti helppoa! :) Viimeiset päivät ennen totuutta ja testipäivää ovat edessä, mahtaa jo viimeistään sunnuntaina hermoja kiristellä! Yritän pitää rauhallisen ja mukavan viikonlopun, ensi viikolla voi taas kaikki olla toisin. Ja jollain tapaa on, kävi miten tahansa.

Jos jotain voisi pyytää ja toivoa, olisi se onnistumista nyt tässä hoidossa. Mutta kuten tiedetään, toivo ei yksin riitä. Kaikki on mennyt tähän asti hienosti, voisikohan mahdollisesti hyvä putki jatkua?! :)