HUI! Nyt on kaksi alkiota jatkaneet taivaltaan 7 soluisina kohtuun... Ihan puistattaa ajatuskin! Nyt sitten tarvitaan paljon onnea, että raukat kiinnittyisivät tiukasti uuteen kotiinsa! Olo on ihan epätodellinen, me ollaan jo onnistuttu näin pitkälle... voi kun kaikki menisi hyvin tästä eteenpäinkin!

Perjantainen punktio oli aikamoinen toimenpide - toipuminen kesti pari päivää. Eilen oli jo suht kivuton olo ja tänään ei enää mitään ylimääräistä. Punktio oli nopeasti ohi, muutaman kerran vain pistot kirpaisi, jälkikäteen tuli kovemmat juilimiset. Mutta mitä sitä ei tämän asian puolesta kestäisi... Nyt aamulla kävimme mieheni kanssa hakemassa omat alkiomme matkalle mukaan, joka toivottavasti kestää kauan. :)

Eilen piipahdimme matkamessuilla haaveilemassa tulevia lomia, sain ajatuksetkin ihan muualle hetkeksi aikaa. Paljon löytyi ihania kohteita, joissa joskus olisi kiva käydä - tai ainakin unelmoida käyvänsä. Tunnelman pilasi onneton matkavakuutusmyyjä, joka tarinoi alkuun matkavakuutuksesta ja yllättäen sanoo, että "teille tulee vauva". Puistin päätäni (miten sitä nyt tässä vaiheessa muuta voi) ja sitten alkoi itkettämään. Taisin säikäyttää vakuutustädin niin, ettei ihan heti ala kenellekkään vauvoista puhumaan. Tottakai vatsani oli hieman turvoksissa, mutta aika tökeröä puhetta "myynnin" ammattilaiselta. No siinä meni matkamessufiilis - onneksi olimme jo kotiin lähdössä muutoinkin!

Viikonlopun onnistuin kuitenkin olemaan suht stressitön ja olen sitä edelleenkin - nyt ei voi mitään enää tehdä paremmin - on vain odotettava ja toivottava. Ja kestettävä Lugesteronimömmöt! Pillurat jatkuu raskaustestiin asti, joka siis on JO kahden viikon kuluttua! :) Murehtiminen ei nyt auta, on vain toivottava ONNIESTERIN puolesta (tai pitäisikö sanoa onnin ja esterin puolesta)... :)