Toinen viikko jo Synarellaa menossa... Nyt alkaa vaikuttamaan - nimittäin mielialaan. Olen apaattinen ja alakuloinen. Juuri sitä, mitä jouluna kaivataan! Kaikki on ihan hyvin - jouluvalmisteluja on ihan kiva tehdä, mutta silti... :)

Miehenikin oli jo huolissaan, kyseli kovasti, että mikä se Hapua niin masentaa... :) Niin, muuta syytä ei löytynyt kuin nuo hiton niiskaukset! No tänään alkaa sitten joulun työyöt, eli eiköhän siinä tahdissa pääse alakulo unohtumaan...

Joulu on lapsettomalle kovaa aikaa, ainakin itse olen huomannut ajattelevani asiaa taas entistä enemmän. Ei ole sitä, kenelle joulua tekisi, ostaisi lahjoja (lelukuvastoista, joita tippuu alati postilaatikosta muistuttamaan) ja kenen iloa joulusta seuraisi. Sitten postilaatikosta tipahtaa sukulaislasten tonttunaamat postikortissa - minäkin haluaisin, kiitos! Ajattelin, että jos vielä ensi jouluna ollaan samassa pisteessä lapsettomuuden ihanassa viidakossa, niin painatan omasta naamastani tonttukuvat - laitetaan niitä sitten sukulaisille! Siinä olisi heille ihmettelemistä! :) Toisaalta luulen ja toivon, että joku ratkaisu näihin lapsettomuusasioihin saataisiin ensi vuoden aikana - en halua enkä voi loppuelämääni viettää tällaisessa kummallisessa välitilassa... Luulin tosin viime jouluna, että ratkaisu asioihin saataisiin tänä vuonna - niin vähän vielä silloin näistä asioista tiesi...

Nyt täytyy rientää suklaapiirakan tekoon, että saan vihdoin kinkkuni uuniin! Eli kiireistä joulunalusta vietetään - täytyy saada hommat hoitoon ennen töihin menoa! Joulumieltä nostattamaan (piirakan ohella)! :)