Ihmeellistä...

Ihmeellistä... koko sen ajan, kun tässä nyt olen ovulaatioita testannut, on testi ollut positiivinen kp10. Ja mitä kummaa sitten tapahtui nyt, testi oli eilen kp 10 NEGATIIVINEN. Olipas kummastus... Olin aivan varma testitikkua uittaessani, että kaksi viivaa. Yksi viiva vain.

Tänään tikussa oli sitten kaksi viivaa ja inseminaatio siirtyi huomiseksi. Nyt ei ihan ymmärrä onko hyvä vai huono asia... Toisaalta alkukiertoni lyhyys on ollut ongelma, mutta toisaalta olen aina käynyt kuin kello, tarkasti. Nyt jätättää...! :) Sainpas pistettyä Puregoniakin ennätyspitkästi, josko siellä nyt olisi munat muhineet hyvin ja tarpeeksi.

Huomenna on sitten inseminaatio. Pelottaa. Edellinen kerta toukokuussa oli yhtä helvettiä, sattui ja lääkärikin oli mikä oli. No nyt lääkäri on tuttu ja mukavan oloinen. Saas nähdä pystyykö sitä huomenna edes kertomaan kuulumisia.

Täyttä häkää mennään eteenpäin! Ja huomenna paitsi että tehdään inseminaatio suunnitellaan jo valmiiksi IVF aikoja. Eli rattaat taas pyörii eteenpäin. :)

Kiva yövuoropöhnä viimeisen yön jäljiltä. :) Päässä humisee! Kivat yövuorot takana, työtä juuri sopivasti ja mukava porukka töissä. Tehtiin yhdessä juhannusevästäkin :) Kuohuviiniäkin oli varattuna ja aattoiltana sorruin lasilliseen (aikaisemmasta raittiuslupauksesta huolimatta - ei alkoa ennen vauvaa) tai oikeastaan puoleen. Puolivälissä alkoi kaduttaa mahdottomasti ja jätin puolet hyvästä aineesta juomatta... :) No näin tänä juhannuksena!

Tänään käväistiin miehen kanssa klinikalla heti töistä päästyäni. Olin varautunut siihen, ettei taas hoitoa (inseminaatiota) päästäisi tekemään eli kesä menisi ei-raskautettuna. Taisin olla hieman kireänä rakkaalle miehelleni matkalla autossa. Klinikalla oli vastassa taas uusi lääkäri, joka myös aiheutti jännitystä! Mutta ei hätää, hän oli oikein mukava ja asiantuntevan oloinen. Alkuun tehtiin follikkeliultra - kahteen kertaan. Rakkoni oli niin täysi, että piti käydä välillä tyhjentämässä. Hieman noloa... :) No tällä kertaa pahimpaan varauduttuani selvisi, että hoitoon voidaan lähteä! Ihana uutinen...

Inseminaatio siis edessä, luultavasti osuu viikonpäähän maanantaille. Tohtorin mukaan kannattaa meidän tilanteessa kokeilla vielä yksi ns. kevythoito. Saimme kuitenkin paljon infoa jo mahdollista ivf-hoitoa ajatellen, myös arvauksen ajankohdasta (elo-syyskuun vaihteessa) ja reseptitkin mukaan. Maanantaina sitten varataan muutama käyntiaika valmiiksi. Tohtorikin sanoi, että tehdään nyt mahdollisimman paljon valmiiksi, jotta raskaus alkaisi nyt tällä hoidolla :) Niinhän monesti asiat menevät, mitä enemmän suunniteltu ja valmisteltu - sitä todennäköisemmin jokin asia sotkee suunnitelmat. Josko se tällä kertaa olisikin onniesteri.

Kun nyt tilanne näin hyvältä ultrassa näytti, tuntui ihan mukavalta suostua uuteen inseminaatioyritykseen. Ja vielä mukavammalta tuntui suunnitella sitten ivf-hoitoa, epäonnistumisesta johtuva pettymyskään ei varmasti tunnu sitten ihan niin pahalta. On mitä odottaa. Ja odottamistahan tämä vauvanteko onkin... milloin odotetaan mitäkin... :)

Huvittuneena luin iltalehden vauvantekovinkkejä, miten tehdä tyttö tai poika. Lukijat kertoivat kokemuksia, kuulemma ovulaation aikaan hedelmöityneet vauvat ovat (tyttöjä, vai oliko se nyt poikia) No, ovulaatio on edellytys sille, että voi edes hedelmöityä... Aika harvoin sitä muulla aikaa raskaaksi tullaan. Tämä todistaa vain sen, miten tietämättömiä ihmiset ovat jotka eivät ole kokeneet lapsettomuutta. Oman anatomian ja elimistön toiminnan tässä nyt ainakin oppii! :)

Perjantaina uusi ultra ja toivottavasti maanantaina inssi! Sitä odotellessa ollaan hyvillä mielin... :)

Parisen viikkoa on taas vierähtänyt... :) Elämään on mahtunut paljon muutakin kuin vain lapsettomuutta ja siitä muistuttavia hoitoja, lääkkeitä ja lääkärissä juoksemista. Koko kevään olen jokaisen kierron aikana käynyt milloin tutkimuksissa, verikokeissa tai hoidoissa... Tuntui ihan kivalta tauolta.

Vaikka elämään on mahtunut muutakin, asia on mielessä edelleen päivittäin. Välillä tulee karuja muistutuksia ja ikävä omaa lasta kohtaan riipaisee sydämmen pohjasta asti... Luomuyritys tuskin tuo tulosta tälläkään kertaa, vaikka mieheni jo oli kyselemässä, että milloinkas tiedämme. :)

No ensiviikolla luulisi selviävän ainakin hoitojemme suunnitelmat tästä eteenpäin. Kokeilemmeko vielä inseminaatiota vai siirrymmekö ivf:än. Jos siirrymme ivf:än, milloin se tehtäisiin?! Jo edellisellä kerralla tutkimme tohtorin kanssa almanakkaa ja näyttää siirtyvän syksylle - lomamatkamme osuu juuri kriittisille päiville. Sitten on mieheni työmatka, joten taitaa tosiaan mennä syksylle! En osaa oikein ajatella selkeästi, onko se hyvä vai huono asia. Kahden edellisen inseminaation aikana olen ollut ihan romuna ja ivf:än lisätään hormoneja hevosannoksille... Olisiko kuitenkin kiva yrittää kesä luomusti?! ...Ja sitten syksyllä katsoa rauhassa, miten ivf:n kanssa meille käy. Toisessa vaakakupissa painaa tämä suunnattoman suuri vauvakuume, kaipuu omaa pientä tuhisiaa kohtaan. Miten tehdä oikea päätös?! Ja vaikka miten päättäisi, niin viimekädessä ei kuitenkaan ole omasta halusta tämä asia kiinni. Muutoin meillä olisi jo suurperhe! :) Paljon pieniä nappisilmiä!

Paljon pohdittavaa ensi viikolle... Sitä ennen juhannusyöt menevät töissä... Tienaa kivasti vauvantekorahaa. Tosiasiahan on, että hoidot maksavat. Inseminaatio on lääkkeineen nielaissut joka kerta 500 euroa, ivf veisi kolminkertaisen summan. Mutta ei tämä ole rahasta kiinni, sitä on (kuten rakas mieheni aina virnistelee) Luin jostain, että kelan korvausta saa yksityisellä puolella vain kolmeen ensimmäiseen ivf:än ja sitten kallistuu huimasti... Onpa tehty rankasta asiasta vieläkin kuluttavampi niille, jotka tosissaan lasta toivovat ja joilla on todellisia hankaluuksia se saada. Yhteiskunta alkaa sitten potkimaan vielä kaiken lisäksi... Että semmoista! Muutenkin epäreilulta tuntuva asia tuntuu entistä epäreilummalta!

Nyt täytyy vielä viimeinen vapaapäivä nauttia suomen kauneimmasta kesästä ja vesisadettahan tuo näyttää tarjoavan... :) Viikonlopun rentoutuminen merellisissä tunnelmissa tuli tarpeeseen! Nautin täysin ja latasin akkuja tulevan viikon töihin! :)

Toivotaan, että ensi Jussi menee vauvatouhuissa (siis sellaisissa ihan oikeissa!) :) Pitäisiköhän töiden lomassa suitsutella muutama juhannustaika?!

Hapu toivottaa hyvää juhannusta! :)

Onpa taas pää ihanasti sekaisin... Tämä lapsettomuuden kokeminen on kyllä armotonta. Toki nyt ollaan jo pahimmasta järkytyksestä tämän kierron osalta päästy yli ja yritämme luomusti, mutta tunteet menevät niin laidasta laitaan. Vaikka elämästäni löytyisi miten paljon valoisiakin asioita, tämä tahtoo jättää varjoa niidenkin ylle...

Tämä lokin kirjoittaminen ja ihana mieheni pitävät minua järjissäni! :) Lokiin voin purkaa omia ajatuksiani, vaikkeivat ne aina ihan selkeänä ulos tulekkaan! Toivoa en ole omaan lapseen menettänyt, enkä hevillä aiokaan. Välillä toivoa on enemmän ja välillä vähemmän. Ainakin tiedän, että kun oman lapsen saamme, tulee se olemaan äärettömän toivottu ja myös huomaamaan sen! :) Ihana haaveilla asioista, mitä sitten kun... ja mitä sitten... Ne auttavat jaksamaan! ja tuovat hymyn kasvoilleni! :)

Olen hyvin kiitollinen jälleen kerran miehelleni, joka on kiskaissut minut taas pinnalle! Tiedän, että häntäkin tämä lapsettomuus satuttaa, mutta hän on aina tukemassa ja lohduttamassa minua. Puhumme asiasta paljon, mikä varmasti auttaa asian käsittelyssä molempia ja lähentää meitä! Olemme aina olleet paljon yhdessä ja nyt vain entistä tiiviimmin. Hän saa minut hymyilemään ja hyvälle tuulelle (joskus tarvitaan vain vähän enemmän yritystä) :) Harmittaa vain, että hän on myös se joka joutuu sietämään kiukutteluani ja ajoittaista turhautumista... No mitäs mieheni, sanoo vain, että ainahan sitä kaikki kiukuttelee joskus. No totta, myönnetään! :)

Vaikka vauvakuume (ja lapsettomuusasiat) hallitsevat valtaosaa mieltäni, täytyy myös muistaa elää muutenkin! Nyt täytyy oikein panostaa tähän, ulkona on ihana kesä alkamassa ja paljon hyviä asioita odotettavissa kesältä... :) Lomamatkammekin lähestyy! ...Ja syksyn tullen olemme taas paljon viisaampia tämän lapsettomuuden hoidossa (tai jopa tuloksissa). Eli paljon kivaa odotettavissa! :)

Tää on niin tätä Hapun elämää! Lomalla ei paljon lokia ehtinyt päivittämään! 

No selvisi jo viikonloppuna, ettei meille vauvaa tullut tälläkään kertaa! PRKL!! :( Eilen menin jo vähän valoisammalla mielellä suunnittelemaan uutta inseminaatiota klinikalle ja taas iski Hapun tuuri. Hoitoa ei kannata tehdä, munaskut kasvavat jo hienosti ja ovat isoja, mutta kohdun limakalvo on niin onnettoman ohut, ettei siihen mikään kiinnittyisi. PRKL!! :(

Itku silmässä sitten pois klinikalta... Tällä kerralla osui taas onneksi mukava lääkäri, jonka kanssa sain rauhassa asiasta keskustella. Syy lapsettomuuteemme saattaa olla hyvinkin tuo liian ohut limakalvo. Munaskut ja limakalvo kehittyvät eri tahtiin... Toisaalta voi syy olla myös nauttimissani hormoneissa.... Se selvinnee ensi kierrolla, jolloin, jos kaikki näyttää hyvältä yritämme vielä yhtä inseminaatiota! Muutoin siirrymme IVF:än, ja pitkään hormonihoitoon... Se jää kuitenkin syksyyn! 

Eli jos positiivisia puolia haetaan, nyt ehkä selvisi syy. Ja syytä voidaan ohittaa IVF:n liittyvällä pitkällä hormonihoidolla. Harmittaa vaan niin kamalasti, mutta toisaalta "lepokierto" ja oma yritttäminen tuntuvat nyt ihan ok vaihtoehdolta, kun asiaa on hieman ehtinyt punnita! Lääkärikin sanoi, että joskus ihmeitäkin tapahtuu - ja yllättäen tuleekin luomusti raskaaksi. Uskoa ei tuohon nyt paljoa ole, mutta yrittänyttä ei laiteta! ...ja eipä tarvitse pidättäytyä höpsimisestä tällä kierrolla ainakaan hoitojen takia tai hormonien aiheuttamien oireiden vuoksi! 

Nyt töihin, yöt alkaa... Lomaa olisi ollut kiva vielä viettää, kun ilmatkin vaan paranee! :) Kyllä Hapu täältä taas nousee!

Aika päivittää tilanne... Lugesteroni tekee edelleen tehtäväänsä. Olo on mitäänsanomaton, ei mielitekoja ei mitään! Turvottaa ja pissattaa... Tissit on herkkinä! Vatsa on kuin olisin jo vaikka kuinka monennella kuulla. Jos juon lasin vettä, hetkenpäästä tulee kaksi ulos :) Olen kuitenkin päättänyt väsymyksestä ja muista oireista huolimatta yrittää elää mahdollisimman normaalia ja "mielekästä" elämää (kunhan lähistöltä löytyy vessa). Vaikkei mitään mielitekoja olekaan, kun kuitenkin jotain herkkua syö tai käy vaikka lenkillä tai uimassa tulee kuitenkin äärettömän hyvä mieli..! :) Eli lugesteronien vaikutuksesta huolimatta olen ihan hyvällä mielellä! :)

Mietin, kuinka tästä vauvantekohommasta on tullut tunteiden vuoristorataa! Nyt on taas vuorossa toivo, toivomme ja uskomme onnistumiseen ainakin vielä viikon. Testipäivä on viikonpäästä! :) Jos epäonnistumme (mihin ei taas tällä hetkellä uskota) menee hetki kerätessä itseä alimmasta helvetistä, jos onnistuisimme, ilolla ei olisi rajoja. Joka tapauksessa molemmat tilanteet johtaisivat uudelleen toivoon, toivoon, että seuraava hoito onnistuu tai raskaus etenee! Eli toivossa on hyvä elää! :)

Toivoa on niin kauan kunnes THEtesti on tehty (ja TOIVOTTAVASTI sen jälkeenkin)! :) sitä odotellessa..!

Inseminaatio tehtiin tänään! :) Toimenpide oli kaikin puolin hankala ja kivulias. Mutta kaiken kestää, kun tavoitteena on saada oma pieni tuhiseva sinappitykki... :)

Taas klinikalla oli uusi lääkäri. Ja hän vasta tapaus olikin. Housut pois ja makaamaan jalat levällään... Ja sitten ei sanaakaan vaan välineitä alkoi uppoamaan alakertaani, ai kamala... Inseminaation toteutus oli taas hankala. Lääkäri hermostui, kun ei tökkimällä mennyt. Jo tässä vaiheessa olin tuskanhiestä märkänä! Ja pelkäsin koko ajan, mitä hän seuraavaksi tekee. Edellinen lääkäri sentään kertoi, että nyt voi tuntua tältä ja tältä... No tämä täti jatkoi kiukkuamista alakertani kanssa, hermostui ja kävi huutamassa viereisessä huoneessa, että tarvitsee välineitä VAIKEAAN INSEMINAATIOON! Seuraavaksi hän avasi oven käytävälle ja huusi, ilmeisesti hoitajaa huoneeseen saadakseen, MINULLA ON TÄÄLLÄ VAIKEA INSEMINAATIO!!! Kyllä hävetti, klinikalla oli ihmisiä vaikka kuinka - onneksi sentään olin selin käytävälle! Viimein, viisi erilaista välinettä alakerrassa, inseminaatio onnistui! Muuta ohjausta en lääkäriltä saanut kuin että onpa vaikea inseminaatio ja ensi kerraksi kirjoitettava papareihin isolla, että on vaikea inseminaatio. Voihan vaikea inseminaatio!!! Toimenpide on kivulias ja kaiken lisäksi tuollainen arvaamattomuus jännittää, ei edes voi olla mitenkään rentona... :) Alavatsaa juilii edelleen....

Yritän unohtaa huonon kokemukseni ja keskittyä positiiviseen! Siimahännät olivat kunnossa, hieno tulos jälleen kerran mieheltäni! Ajoituskin inseminaatiolle taisi olla hyvä, lääkäri epäili eilisiä vatsakipuja ovulaatioksi. Ja nyt sitten vain odotetaan ja toivotaan!! :) Enää kolme yövuoroa ja sitten alkaa loma, loman lopuksi sitten selviää viimeistään ollaanko vai eikö olla!! Toivon niin hartaasti, että ollaan! :)