Onpa taas pää ihanasti sekaisin... Tämä lapsettomuuden kokeminen on kyllä armotonta. Toki nyt ollaan jo pahimmasta järkytyksestä tämän kierron osalta päästy yli ja yritämme luomusti, mutta tunteet menevät niin laidasta laitaan. Vaikka elämästäni löytyisi miten paljon valoisiakin asioita, tämä tahtoo jättää varjoa niidenkin ylle...

Tämä lokin kirjoittaminen ja ihana mieheni pitävät minua järjissäni! :) Lokiin voin purkaa omia ajatuksiani, vaikkeivat ne aina ihan selkeänä ulos tulekkaan! Toivoa en ole omaan lapseen menettänyt, enkä hevillä aiokaan. Välillä toivoa on enemmän ja välillä vähemmän. Ainakin tiedän, että kun oman lapsen saamme, tulee se olemaan äärettömän toivottu ja myös huomaamaan sen! :) Ihana haaveilla asioista, mitä sitten kun... ja mitä sitten... Ne auttavat jaksamaan! ja tuovat hymyn kasvoilleni! :)

Olen hyvin kiitollinen jälleen kerran miehelleni, joka on kiskaissut minut taas pinnalle! Tiedän, että häntäkin tämä lapsettomuus satuttaa, mutta hän on aina tukemassa ja lohduttamassa minua. Puhumme asiasta paljon, mikä varmasti auttaa asian käsittelyssä molempia ja lähentää meitä! Olemme aina olleet paljon yhdessä ja nyt vain entistä tiiviimmin. Hän saa minut hymyilemään ja hyvälle tuulelle (joskus tarvitaan vain vähän enemmän yritystä) :) Harmittaa vain, että hän on myös se joka joutuu sietämään kiukutteluani ja ajoittaista turhautumista... No mitäs mieheni, sanoo vain, että ainahan sitä kaikki kiukuttelee joskus. No totta, myönnetään! :)

Vaikka vauvakuume (ja lapsettomuusasiat) hallitsevat valtaosaa mieltäni, täytyy myös muistaa elää muutenkin! Nyt täytyy oikein panostaa tähän, ulkona on ihana kesä alkamassa ja paljon hyviä asioita odotettavissa kesältä... :) Lomamatkammekin lähestyy! ...Ja syksyn tullen olemme taas paljon viisaampia tämän lapsettomuuden hoidossa (tai jopa tuloksissa). Eli paljon kivaa odotettavissa! :)