tiistai 2. kesäkuuta 2009

Niin vaikea on taas ymmärtää, miksi näin kävi.

Omasta mielestämme ongelma on selvä - kiinnittyminen. Olemme puhuneet asiasta heti ensikäynnistä lähtien - aikaisemminkin (siis ennen hoitoja) oli fiilis, että jotain tapahtuu, mutta ei tarpeeksi pitkälle. Munasolumme ja siittiömme hedelmöityvät 100%, mikä on ilmeisesti erittäin hyvä tulos. Jossain luki, että n.70% soluista hedelmöityy. Nyt sitten hermostuttaa, että miksi ei anneta jotain, mikä auttaisi alkiota kiinnittymään. Olen googlannut ja selvittänyt että kiinnittymiseen käytetään mm. disperiniä, nitroa tai jopa viagraa. Kaikki lisäävät kohdun verenkiertoa. Tuntuu turhauttavalta, kun omia pikku alkioita tuhotaan tätä tahtia, eikä edes yritystä auttaa ole. No, tämä asia otetaan puheeksi parin viikon päästä lääkärillä.

Soitto viime viikolla tuloksista oli taas kammottava. Kaiken lisäksi, siinä tilanteessa puhuminen kun on jo tarpeeksi vaikeaa, niin sattuipa kohdalle vielä luurin toiseen päähän "lässyttäjä", joka meinasi, että välikierron jälkeen itse testailen ovista ja sitten vasta menen tohtoriin. Sanoin, että me haluamme kyllä keskustella aikaisemmin lääkärin kanssa, kiitos! Ja saimme nyt sitten ajan parin viikon päähän. Sitten lyödään lukkoon suunnitelmat PAS:ia varten ja kysytään, tehdäänkö minulle vielä tarvittaessa IVF-hoitoa? Lääkärini totesi viimeksi, että voidaan vielä kerran kokeilla (siis tämä edellinen hoito). Itse toivoisimme tietenkin vielä mahdollisuutta, haluttaisiin katsoa tämä asia nyt kerralla loppuun, oli tulos sitten mikä tahansa.

Muutoin elämämme alkaa palautua hiljalleen raiteilleen... Itku on vielä herkemmässä kuin yleensä ja mieli välillä matalalla, mutta muutoin elämä jatkuu ennallaan. Mieheni on jälleen kerran ollut minulle suuri tuki ja turva - yrittää kiittettävästi pitää minua pinnalla yhdessäolon voimalla. Ja se onkin tärkeää, olla yhdessä ja lähekkäin. Ja kiitos kaikille täällä lokimaailmassa mukana jännänneille!

4 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Onko alkioillenne kokeiltu alkionkuoren avausta?
Meillä oli joka kerta hyviä alkioita, vaan ei kiinnittymistä -pas+alkionkuoren avaus toi raskauden. Alkionkuoren avaus auttaa joissain tapauksissa kiinnittymään, varsinkin kun jollain se kuori on tavallista kovampi...

Hapu kirjoitti...

Kiitos vinkistä! Olenkin lukenut tuosta avauksesta... Eipä ole tosiaan kokeiltu alkioille mitään temppuja, mutta kysäisempä lääkäriltä mielipidettä tuostakin!

Anonyymi kirjoitti...

Satuin sattumalta blogiisi aamusta...Kuulosti niin tutulta, että halusin jättää kommentin. Toivottavasti vinkki auttaa eteenpäin. Kaikkea hyvää teille ja voimia jaksaa hoitoja!

-anonyymi klo 13.28-

Mansikkamaito kirjoitti...

Ajattelin minäkin kirjoitaa kokemuksia tuon kiinnittymisen avustamiseen. Nuo disperin ja kortisoni tulevat kysymykseen käsittääkseni silloin, jos epäillään hyytymistejöistä tai tukosvasta-aineista johtuvaa keskenmenoriskiä. Eli ne eivät varsinaisesti muissa tilanteissa auta. Ainakin tuota tukosvasta-ainekoetta voit kysyä klinikalta, ne pitäisi olla ihan rutiinitestejä. Mutta lääkärit suhtautuvat näihin lääkkeisiin hyvin ristiriitaisesti, toiset kannattavat, toiset eivät, koska selkeää tutkimusnäyttöä niiden tehosta ei ole kuin tuossa tukosvasta-ainetilanteessa.

Toivottavasti pääsette kuitenkin keskustelmaan koko kiinnittymisaiheesta hyvässä hengessä lääkärin kanssa.

Onnea jatkoon kaikin tavoin!