perjantai 5. kesäkuuta 2009

Töissä käytiin mielenkiintoinen kahvipöytäkeskustelu. Itseäni vanhemmat kollegat alkoivat puhumaan, kuinka esimerkiksi minun sukupolveni ei tiedä mitään kärsimyksistä tai vastoinkäymisistä yleensäkkään. Teki tiukkaa pitää kieleni kurissa - jos he vain tietäisivät mitä kärsimyksiä minä tai mieheni tai monet monet muut ikäiseni ja nuoremmatkin joutuvat kokemaan lapsettomuuden tiimoilta (ja tietenkin onhan maailmassa myös lukemattomia muita asioita). No eihän sitä siinä ääneen voinut sanoa, mutta osoitti taas heidän ahdasmieliset näkökantansa, jotka tietenkin aina ovat oikeita.

Omat kärsimyksen ja vastoinkäymiset elämässä ovat varmasti kaikilla ja ne ovat henkilökohtaisia. Ei kukaan voi arvottaa toisen puolesta, miten "helppoa tai vaikeaa" hänen elämänsä on. Minun kärsimysnäytelmä on lapsettomuus. Mieleen hiipii jo pelottava ajatus, jos se on lopullinen olotila. Selviänkö siitä??! Vain aika näyttää. Aika on jo näyttänyt, että kärsimyskynnys venyy. Alkuun ei tiedä, miten tästä selviää, mutta ajan kuluessa huomaa selviävänsä. Mutta ainakin itsellä arvet ovat syvällä.

Mutta nyt näyttää, että tämänkin IVF:n pettymyksestä selviän. Osaan jo ajatella tulevaa, en vain pyöri pettymyksessä. Vaikka vieläkin asian ajatteleminen tuntuu pakahduttavan hengityksen ja tippa on linssissä erityisen herkästi. No elämää mennään eteenpäin, oma kärsimysreppu selässä.

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

Moi kollega, eksyin lokiisi ja ei voi muuta kuin todeta, että meitä saman kokeneita on monta. Oikeastaan ihmetellä, että on. Niin sitä jotenkin on yksin näiden ajatusten kanssa, mutta samanlaisten ajatusten ja tunteiden, toiveiden ja pettymysten kanssa painii moni muukin.

Mekin aloitimme "yrittämisen" syksyllä 2006, kesällä 2008 yksi spontaaniraskaus, muuten hiljaiseloa. Nyt keväällä 2009 olemme hakeutuneet tutkimuksiin, kaikki ok, miehellä hieman alentunut siittiöiden määrä. Tiedossa siis inssi ensiviikolla. Nyt Clomit ja Menopur käytössä, Pregnyl ja sitten toimenpide.

Aalloissa mennään, välillä vain tuntuu, että tämä aihe valtaa koko elämän ja ajatukset. Ilosta suruun ja pettymyksestä hurjaan toivoon..

Onnea matkaan teille, plussaa ja turvallista raskautta toivottelee, mansikka