Niin vaikea on taas ymmärtää, miksi näin kävi.

Omasta mielestämme ongelma on selvä - kiinnittyminen. Olemme puhuneet asiasta heti ensikäynnistä lähtien - aikaisemminkin (siis ennen hoitoja) oli fiilis, että jotain tapahtuu, mutta ei tarpeeksi pitkälle. Munasolumme ja siittiömme hedelmöityvät 100%, mikä on ilmeisesti erittäin hyvä tulos. Jossain luki, että n.70% soluista hedelmöityy. Nyt sitten hermostuttaa, että miksi ei anneta jotain, mikä auttaisi alkiota kiinnittymään. Olen googlannut ja selvittänyt että kiinnittymiseen käytetään mm. disperiniä, nitroa tai jopa viagraa. Kaikki lisäävät kohdun verenkiertoa. Tuntuu turhauttavalta, kun omia pikku alkioita tuhotaan tätä tahtia, eikä edes yritystä auttaa ole. No, tämä asia otetaan puheeksi parin viikon päästä lääkärillä.

Soitto viime viikolla tuloksista oli taas kammottava. Kaiken lisäksi, siinä tilanteessa puhuminen kun on jo tarpeeksi vaikeaa, niin sattuipa kohdalle vielä luurin toiseen päähän "lässyttäjä", joka meinasi, että välikierron jälkeen itse testailen ovista ja sitten vasta menen tohtoriin. Sanoin, että me haluamme kyllä keskustella aikaisemmin lääkärin kanssa, kiitos! Ja saimme nyt sitten ajan parin viikon päähän. Sitten lyödään lukkoon suunnitelmat PAS:ia varten ja kysytään, tehdäänkö minulle vielä tarvittaessa IVF-hoitoa? Lääkärini totesi viimeksi, että voidaan vielä kerran kokeilla (siis tämä edellinen hoito). Itse toivoisimme tietenkin vielä mahdollisuutta, haluttaisiin katsoa tämä asia nyt kerralla loppuun, oli tulos sitten mikä tahansa.

Muutoin elämämme alkaa palautua hiljalleen raiteilleen... Itku on vielä herkemmässä kuin yleensä ja mieli välillä matalalla, mutta muutoin elämä jatkuu ennallaan. Mieheni on jälleen kerran ollut minulle suuri tuki ja turva - yrittää kiittettävästi pitää minua pinnalla yhdessäolon voimalla. Ja se onkin tärkeää, olla yhdessä ja lähekkäin. Ja kiitos kaikille täällä lokimaailmassa mukana jännänneille!