Myydään päänsärky ja painajaiset, kuumat aallot kaupanpäällisinä... :( Aikamoisia aineita sitä ihminen ottaa unelmansa saavuttaakseen! Toivon, että synarellat loppuisi keskiviikon lääkärin jälkeen... Tämä on tätä vauvanteko-dopingia (taidan ymmärtää urheilijoita, jotka tekevät mitä vain omankin terveyden kustannuksella saadakseen haluamansa)... Huomenna tulee kaksi viikkoa jokapäiväistä päänsärkyä, viime viikon lopulla päänsäryt hieman kovenivat. Mieli on edelleen kovin matalalla. Ainoa positiivinen asia on, ettei naama alkanut kukkimaan tai nenäkarvat rehottamaan (Synarellan sivuvaikutuksista)... Siis ainakaan vielä! :)

Hieman jännittää tulevat viikot, katse täytyy pitää tiukasti tulevassa... Kaiken lisäksi mieheni joutuu lähtemään työmatkalle toiselle puolelle maapalloa. Aiemmin on tuntunut ihan mukavalta lähettää mieheni matkaan, nyt ensimmäisen kerran iskee haikeus! Joudun yksin aloittamaan munien kasvattamisen ja kaiken muun rumban. No, yhtä vaikea kun minun on mieheni matkaan laittaa on hänen tällä kertaa lähteä! Ja pääasia on, että hän palaa ehjänä takaisin... Ja sitten toivottavasti pääsemme piakkoin munien keruuseen ja toivottamaan alkiolle hyvää matkaa! :)

Loma oli ihana! Loma kaukana kotoa oli sitä, mitä me juuri nyt tarvittiin! :) Lomalla sai niin fyysisesti kuin psyykkisesti levätä - olimme kaukana lapsettomuudesta ja etenkin hoidoista... Herkuttelimme ja nautimme elämästä! :) Otin jopa pari drinksua ja yhtenä iltana ruuan kanssa viiniä (kauheaa...! :) ) Suunnittelimme jo tulevia lomia, taisimme löytää suosikkilomakohteemme pitkälle tulevaisuuteen! Ja mikä hauskinta, suunnittelimme lomia ajatellen, että OnniEsteri olisi meidän mukanamme! :)

Valitettavasti loman viimeisinä päivinä alkoi Synarella-suihkaisut! Olo ei ole ollut sen jälkeen mitenkään hehkeä... Mieli matalalla, jokapäiväinen päänsärky, huonosti nukutut yöt ja painajaisia... Ei näin...! :( Synarella on pahinta, mitä lapsettomuuden vuoksi on lääkkeiden/hoitojen puolesta joutunut tähän mennessä kokemaan... Mielessä täytyy vaan pitää päämäärä, OE! Muuten tätä ei jaksaisi, olen ollut muutaman kerran niin tuskainen kuumissa aalloissa ja hermostuksissani, että on meinannut Synarellat lentää nurkkaan... Pohjalta täytyy nähtävästi ponnistaa taas hoitoon! Vajaan viikon päästä on lääkäri ja sitten toivottavasti saan vaihtaa suihkaisut jo Puregon -pistoksiin!

Jos suunnitelma menee, kuten alustavasti on ajateltu, IVF on kuun vaihteessa, eli lähenee ja lähenee! Toivottavasti mielikin nousee, kun näistä suihkaisuista pääsee eroon! Ja sitten selviää mm. tuottaako tehtaani munasoluja ja millaisia, hedelmöityvätkö munani jne. Elämme jännittäviä aikoja tulevana syksynä... Voimme jopa saada oman OnniEsterimme alulleen!! :)

Nyt panostamme mieheni kanssa tähän kaiken... Terveelliset elämäntavat on loman jälkeen nostettu uudelleen kunniaan, vitamiineja hedelmistä, marjoista ja kasviksista sekä liikuntaa! Mieheni yrittää pitää mieltäni korkealla ja yritän niin itsekkin kovasti... Mielekästä tekemistä kun löytää, niin kyllä se siitä...! :)

Tämän kertaisessa hoidossa epäonnistuminen ja sen aiheuttama valtava pettymys ei ota laantuakseen... Olo on surullinen ja välillä jopa epätoivoinen. Hoitoon lähtiessä lääkärit olivat positiivisia sen suhteen, että onnistuisimme inseminaatiolla. No ei onnistuttu! Ihmettelen ylipäätään, onnistuuko kukaan inseminaatiolla?! Tiedän hoitoja tehtäneen paljon, mutta onnistuminen lienee sitten 1/10.

Harmitus on nyt kova... Asioilla on kuitenkin kaksi puolta, kuten rakas mieheni jaksaa muistuttaa. Toisaalta nyt IVF:n avulla joko tullaan raskaaksi tai saadaan edes jonkinlaista vihiä mistä tämä johtuu. Ja toki onhan se niin. Fyysiset oireet kestän hoidoissa, vaikka niitä aina hieman tuskailen. Henkinen puoli on sitten tiukempaa ja varmasti vain rankemmaksi muuttuu, kun hoidot etenee!

Pettymyksen tunne on ollut tällä kertaa valtava, johtuukohan sitten siitä, että on myönettävä, ettei tämä niin helppoa ollutkaan (siis kevyet hoidot eivät riitä). On oma turheutumisen tunne ja toisaalta kun näkee toisen kasvoilla pettymyksen jäljet on oma suru vieläkin suurempi...

Olen aina tottunut saamaan haluamani, siis "järkevällä" tavalla. Olen yritteliäs ja sinnikäs, mutta miksi sitten tämä vauva-asia musertaa alleen. Ehkä siksi, että kaikki on lopulta kiinni onnesta ja hyvistä vireistä. Vaikka laitettaisiin kuinka priima munasolu ja siittiö yhteen ja ne kohtuun tarvitaan vielä hurjan paljon onnea, jotta siitä saadaan VAUVA! Sitä me nyt sitten yritämme, kääntää onni meidän puolelle... Ehkä työnimi ONNIESTERI antaa potkua sille onnelle, jota tarvitaan vauvantekoon! :)

Olen jo pidemmän aikaa vältellyt esimerkiksi liiallista kofeiinia (tämä on tätä sarjassamme greippimehu höyrytystä)... Pidän coca-colasta, light versiosta, jota en juonut yli puoleen vuoteen, kahvia en juonut kuin kaksi pientä kuppia päivässä... Nyt olen antanut asiassa periksi, ei onnistunut ilman, niin tuskin kohtuukäytöstä on ongelmaa :) Saatampa tulevalla lomallakin ottaa muutaman drinksun, aurinkotuolissa löhötessäni! Kaksi yövuoroa vielä lomaan! Yritän unohtaa rankan kevään ja alkukesän koettelemukset ja asennoitua positiivisesti syksyyn! Lomalle lähtö varmasti auttaa "unohtamaan" pettymykset (jos niitä nyt kokonaisuudessaan voi koskaan unohtaa). Lomalla saamme olla mieheni kanssa kolme viikkoa yhdessä ja sen todellakin aiomme olla! :) Luksusta meille!

Synarella alkaa puolivälissä lomaa, suihkaukset nenään kaksi kertaa vuorokaudessa. Sen verran täytyyy hoitoihin panostaa loman aikana! ...Ja ties jos joutuu parta- ja nenäkarvoja sen jälkeen ajelemaan :)

Loki taitaa vaieta loman alkajaisiksi ainakin hetkeksi...

no se siitä jännityksestä! Testin tulos yksi onneton viiva, se oikea jäi puuttumaan. :( Olo on taas aika mitäänsanomaton... Tyhjä.

Niin sitä aina odottaa ja toivoo, vaikka tietää todennäköisyyden olevan pieni. Samalla pelkää sitä pahinta, joka varmasti ainakin jotenkin suojaa tältä jälkipyykiltä.

No lomalle lähdetään kaksin, ilman OEtä. Kotiin tullessa alkavatkin sitten hormonihoidot IVF:ä varten... Rentoutttava loma ja sitten tositoimiin!

Vielä ei mitään tietoa onnistumisesta tai epäonnistumisesta... Eli paremmin menee kuin viimekerralla. Nyt sitten toivotaan ja odotetaan loppuviikon testipäivää!

Hui, jännittää...

Oireita, onko niitä? On... tiedä sitten onko lugesteronin aiheuttamia vai minkä?! Pistelyä ja painontunnetta alavatsalla. Tietenkin taas turvottaa. Eli samoja oireita kuin aikaisemmin... Toivottavasti sitä oikeaa tällä kertaa! :)

Ensi viikolla saa tehdä testin, sitten selviää, millaisissa tunnelmissa lähdetään kesälomalle... Onneksi on sitten vielä lomaan viikko, joten ehtii pahimman pettymyksen karistaa kannoilta. Ja nythän on sitten jo uutta hoitoa suunniteltu aloitettavaksi heti seuraavasta kierrosta, joten on sitten taas mitä odottaa.

Olen selvästi toiveissa hieman varovaisempi kuin aikaisemmin. Varaudun jo tietoisesti siihen prkl:een yhteen viivaan testissä. Kai sitä on oppinut epäonnistumisista. Uskoa silti on onnistumiseen, vaikkakin klinikan lääkäri ihmetteli, kun viimeaikoina vain harva inseminaatio on onnistunut. Me kun aina tunnumme menemään vastavirtaan, olisikohan tämä nyt meidän paikka näyttää, että onnistuimme. :)

Nyt nappaa...! :) Pikku siimahännät porskuttavat uida mamin munan luo. Hyvän lähdönkin taas saivat. Inseminaatio tehtiin hyvään aikaan ja hyvillä simpoilla!

Pelkäsin etukäteen klinikalle menoa, kun edelliset inssit olivat niin kärsimyksiä... Mutta osaava ja rauhallinen tohtori voi muuttaa kaiken. Hän sanoi heti alkuun, että ei käytä niitä pallopihtejä... (huokaisin syvän helpotuksesta) ja sinne kohtuunhan se katetri sujahti alta aikayksikön. Nyt olen elämäni kunnossa, ei kipuja ei mitään.... :)

Perjantaina alkavat luge pillurat ja parin viiko kuluttua tiedetään kuinka kävi... Sitten alkaa loma ja (toivottavasti ei) jarrulääkkeet ivf:ä varten! Toivomme ensisijaisesti kuitenkin OnniEsteriä kesälomakaveriksi! :)