Olen tietoisesti pitänyt nyt taukoa lokin kirjoittamisessa ja muutenkin tehnyt kaikkea, mikä veisi ajatukset kauas lapsettomuudesta... Se ei silti ole tarkoittanut, etteikö ajatukset olisi olleet lapsettomuudessa. Mielialat vaihtelee rajusti, mutta aikaisempien inseminaatioiden (oli sitten kuinka onnettomia tahansa) yhteydessä on ollut toivo hallitseva tunne tässä vaiheessa... Nyt ei pienintäkään toivon tai odotuksen tunnetta - tunne on yhteinen mieheni kanssa. Meitä molempia on vaivannut suuri V:tus (suoraan sanottuna). Olimme ladanneet tähän kertaan niin paljon odotuksia, että pettymys oli erittäin kova ja vaikea hyväksyä.

On kamalan vaikea ollut asennoitua Lugesteroneilla läträämiseen, ei nyt vaan yhtään nappaa! :) Mieli on myrskyisä, johtuisiko hormoneista vai pienestä stressistä, joka nyt aiheen ympärillä vallitsee. Stressi johtuu siitä, että jos yhtä huonosti reagoin hormoneihin, saamme vain kolme munasolua kerättyä kelan tukemilla hoitokerroilla, eli se on vähän. Lääkärin mukaanhan tuskin saamme koskaan mitään huippusaalista munia. (Paskat vehkeet kun on mulle luotu!) Jos huonosti menee, alkukeväästä hoidot yksityisellä on ohi! Vaikka rahatilanne sallisi, voisi luovuttaminen asian suhteen olla silloin aika lähellä. Hermoja kiristää myös jatkuvat kolotukset ja vaivat, joita hormonit ovat minulle aiheuttaneet heinäkuun puolivälistä lähtien. Jos ei ole ollut pää hellänä, sitten on ollut maha... Ja näkyykö loppua ollenkaan?!

Olen huomannut myös uusia tunteita, joita ei ainakaan näin voimakkaina ole ennen esiintynyt. Aiemmin minua harmitti suunnattomasti katsella raskaana olevia naisia. Nyt suunnatonta harmitusta aiheuttaa nähdä miehiä kävelemässä pienten lasten kanssa. Mieleen nousee väistämättä tunne, miksi en voi tuota iloa tarjota miehelleni. BBssäkin nähtiin, kuinka suuren onnentunteen raskausuutinen voi aikaansaada, mutta ei meillä. Eli nyt mielessä pyörii enemmän se, ettei mieheni saa kokea tuota ilontunnetta, ei niinkään se, etten itse saisi. Se ehkä on sitä suurta rakkautta toista kohtaan... :)

Keskiviikkona on sitten lääkäri, se varattiin jo inseminaatiopäivänä. Tarkoituksena tehdä ensimmäinen ultra lyhyen hormonihoidon aloitusta varten! Toivottavasti saan vihdoin edes vähän kannustavampia uutisia. :)