torstai 25. maaliskuuta 2010

Kevät on jo edennyt pitkälle. Negatiivisesta testistä on kulunut parisen kuukautta -edelleen elämä hakee polkujaan. Olemme käyneet mieheni kanssa klinikalla keskustelemassa ja meidän hoitomme ovat nyt ohi. Toisaalta hoitojen lopettaminen virallisesti oli helpottavaa - ei enää turhaa hormonien pumppaamista ja stressiä hoidoista! Toisaalta tämä päätös tarkoittaa myös omasta biologisesta lapsesta luopumista (tai siis sen ajatuksesta). Olemme siis virallisesti lapsettomia, syy jäi edelleen tuntemattomaksi.

Klinikalla keskustelimme pitkään meitä hoitaneen lääkärin kanssa, eikä hänellä ollut meille mitään uutta tarjottavaa. Puhuimme vaihtoehdoista, mitä tämän jälkeen?! Adoptio, luovutetut munasolut, sijaisvanhemmuus... Kaikki vaihtoehdot vaativat sulattelua ja pohdintaa - mikään vaihtoehto ei ole helppo.

Klinikalla käynti oli rankka paikka - se oli nyt sitten se viimeinen kerta ja viimeinen mahdollisuus saada oma biologinen lapsi. Toisaalta meille sanottiin, että ihmeitä tapahtuu. En kuitenkaan voi jäädä sitä odottelemaan, vaan elämässä täytyy päästä eteenpäin nyt tavalla tai toisella. Miten, se on vielä ihan hukassa. Oma mieleni on vielä kovasti myllerryksessä, asiasta on vaikea puhua ääneen ja omassa mielessä asiat tuntuvat vain kulkevan samaa rataa. Tunteita on vaikea käsitellä, tunnen edelleen niin surua lapsettomuuden vuoksi kuin myös vihaa omaa itseäni ja huonouttani kohtaan... Voi kun joku viisas osaisi kertoa, miten tästä pääsee yli. Aikaa se tulee viemään varmasti - pieniä ilonpilkahduksiakin elämästä löytyy ja niiden avulla yritän pysyä pinnalla.





7 kommenttia:

Vauvatilaus kirjoitti...

Oh, olipas pysäyttävä kirjoitus. :(

Oletko kokeillut, löytyisikö Simpukka-yhdistyksestä vertaistukea ja keskusteluseuraa?

En oikein osaa sanoa mitään... Toivottavasti löydätte suunnan, joka tuntuu myöhemmin katsottuna ihan oikealta ja rauhoittavalta ratkaisulta. Juuri nyt kaikki vaihtoehdot ovat varmaan yhtä hyviä - tai huonoja.

Kaikkea hyvää teille. <3

EmmyAurora kirjoitti...

Hyvin samankaltaiset tunnelmat, kuin Vauvatilauksella. Olen sanaton ja lohduttoman surullinen puolestanne.

Jotenkin on tunne, ettei vielä haluaisi antaa periksi. Olisiko silti vielä jotain, jota voisi kokeilla. Nämä kysymykset ovat varmasti pyörineet teidänkin päässänne.

Voimia tulevaan! Jään odottamaan kuulumisia siitä, mihin suuntaan päätätte jatkaa.

Taivaanpii kirjoitti...

Kuulostaa ehkä oudolta, mutta ensimmäinen ajatus joka tätä lukiessa heräsi oli kateus. Kateus ja ihailu sitä kohtaan, että te ootte tavallaan ottaneet tämän tilanteen omiin käsiinne ja laittaneet sille pisteen. Että on rohkeutta päästää irti tästä vaiheesta ja siirtyä seuraavaan, vaikka se vielä olisikin Suuri Tuntematon.

Meillä kypsytellään samantapaista päätöstä, mutta ihan vielä en itse osaa päästää irti vaan rimpuilen vastaan. Toivon kuitenkin sydämeni pohjasta teille valoa kevääseen ja uusia avautuvia ovia nyt sulkemanne tilalle.

Lumituuli kirjoitti...

Iso ja voimia tuova halaus sinne!

Anonyymi kirjoitti...

Olen käynyt tuon kaiken saman läpi, menettänyt mahdollisuuteni biologiseen lapseen. Se on sanoinkuvaamattoman suuri suru ja sen on annettava tulla, juuri sellaisena kun se tulee. Ennenkuin se on surtu, et ole valmis muuuhun.

Meille vaihtoehtona oli luovutetut munasolut ja ensimmäisen hoidon PAS toi meille plussan. Ensimmäinen kolmannes on nyt takana ja varovasti mennään eteenpäin. Päätös luovutettuihin munasoluihin siirtymisestä ei ollut helppo. Hoitojemme alkutaipaleella olin sitä mieltä että jos ei omilla soluilla tule niin sitten ei tule. Mutta niin vain se mieli muuttui vuosien myötä.

Ymmärrän senkin että kaikille tämä ei ole vaihtoehto. Haluisin vain sanoa sinulle että surkaa rauhassa, teidän ei juuri nyt tarvi tietää sitä onko niistä muista vaihtoehdoista yksikään teidän vaihtoehtonne. Jos on, te huomaatte sen kun aika on kypsä.

Olkoon tulevaisuutenne millainen tahansa, toivon teille voimia jokaiseen päivään!!

EmmyAurora kirjoitti...

Mitä kuuluu?

Mafalda kirjoitti...

Olen pahoillani puolestanne. Toivon kuitenkin, että raskas päätös päättää yhden luvun elämästänne ja avaa uuden. Voimia!!