Testitulos siis oli negatiivinen... Mitään en olisi niin paljon toivonut kuin plussaa testiin. Mutta ei... nyt on mieli negatiivinen. Tuloksesta on kulunut nyt jo melkein kaksi viikkoa ja olo ei helpota - ennenminkin mieli vain synkistyy. Asian käsitteleminen nielee nyt aikaa - hyvin todennäköistä on, ettei meille siis tule omaa biologista lasta. Kahden viikon kuluttua käymme vielä lääkärimme luona ihmettelemässä, mutta tuskin meille nyt enää mitään ihmetemppuja voidaan tehdä. Tai ihmettelen syvästi, jos nyt jotain "yhtä-äkkiä" olisikin keksitty.

En oikein osaa vielä kertoa tunnelmistani, tai mistään tarkemmin. Yhtä helvettiä on herätä aamuisin, yrittää selvitä päivästä ja iltaisin käydä nukkumaan - yöt nukun onneksi hyvin. Ulkoilu ja liikunta tuntuvat mukavilta. Koiruus pitää mukana arjen touhuissa. Asiasta en jaksa kenenkään kanssa keskustella. Vaikka puhuminen kai auttaisi - ensin täytyy vain saada jäsenneltyä nämä asiat omassa päässäni. Tästä viimeisimmästä hoidosta ei kukaan ulkopuolinen tiennyt, joten en onneksi joudu muille asiasta kertomaan/puhumaan. Pääosan ajasta yritän pitää itseni touhussa, ettei tämä asia nyt koko ajan olisi mielessä. No Hapu nousee vielä tästäkin suosta ja palaa taas asiaan lokissa, kunhan tässä ajatukset saadaan koottua järkevään muotoon.