tiistai 19. tammikuuta 2010

Eilinen punktio oli taas tapaus... Ensin jännitettiin olivatko munarakkulat tallella - ja olivathan ne. Kaikkiaan kolme munasolua saatiin, joista kaksi on hedelmöitynyt (juuri soitettu tieto klinikalta). Eli huomenna alkionsiirtoon.

Punktio oli sinänsä taas kokemus. Lääkäri poisti 5 rakkulaa, joista siis vain kolme oli kunnolla kasvaneita ja siis kolme munasolua saimme. No sitten punktioneulaa poistaessa, lääkäri raapaisi kunnon vuotokohdan kohdunkaulaan. Ja siitä se helvetti sitten alkoi... Sitä yritettiin ensin painamalla tyrehdyttää - ei onnistunut. Sitten päätettiin ommella tikki, koska vuotokohta suihkutti verta lääkärin sanojen mukaan (eli ilmeisesti pieni arteriavuoto). No kipulääkettä ei annettu, vaikka olin tuskissani ja välillä huusin kivusta. Ompelua ei ollut tämän lääkärin historiassa kuin kerran aikaisemmin tarvinnut suorittaa -ja se kesti ja kesti! No lopulta tikki saatiin kohdilleen ja vuoto tyrehtyi. Mutta kipu jäi ja vaivasi vielä koko illan. Vasta nyt aamusta huomaan olon vähän helpottavan.

Huomenna sitten alkionsiirto. Mitenköhän alkiot jaksavat, ovatko hyvälaatuisia, kiinnittyvätkö jne. Paljon on jännitettävää, ennenkuin tiedetään kuinkas tässä taas kävikään!

3 kommenttia:

Lumituuli kirjoitti...

No huh huh! Kyllä sitä kans kaikkea voi sattua.. Toivon kovasti, että alkiot ovat juippuja ja saatte erikoishyvän alkion kyytiin, joka nyt vihdoin ja viimein kiinnittyy ja pysyy matkassa mukana :)

Anonyymi kirjoitti...

Kuulostaa mieslääkäriltä..? Vai voiko joku naislääkäri olla niin sadisti, että ompelee tuollaiseen paikkaan tikkejä ilman puudutusta?!

Hapu kirjoitti...

Naislääkäri... en tiedä sitten näin jälkeenpäin, että vaikuttiko kipulääkkeen saatavuuteen se, että sanoin kuinka mukavalta alkuhumaus lääkkeessä tuntuu. Eli varmaan luulivat narkkarinaluksi... Onneksi heräämössä sain sitten kunnon lääkkeitä.