maanantai 23. marraskuuta 2009

No niin, tänään sitten istuimme kauan tohtorin kanssa jutustelemassa... Saimme mielestäni hyvin tuotua esille meitä vaivaavat asiat... Mennessä mieli ei kovin positiivinen ollut, mutta kiitos meidän ihanan oman lääkärin, oli käynti molempien mielestä ihan onnistunut.

Tietenkin mietimme ja pohdimme edellisiä hoitojamme - joissa tulos siis NOLLA. Lääkärin mielestä edellinen hoito (3 hyvää alkiota) oli positiivinen ja hyvä hoito. (sanoin suoraan, että hankala on näitä positiivisena nähdä, kun lopputulos on sama ja mieli pirstaleina) No päädyimme aloittamaan uuden IVF-hoidon ensi kierrosta samalla tutulla kaavalla kuin aikaisemmin - e-pilleri, synarella ja menopur. Ihan hirvittää jo valmiiksi!

Lääkärin mukaan kolmanteen IVF hoitoon asti todennäköisyys tulla raskaaksi yleensä kasvaa, mutta siitä seuraavissa todennäköisyys alkaa laskemaan. Itse haluamme joka tapauksessa tämän asian pikkuhiljaa päätökseen tavalla tai toisella. Hoidot ovat niin henkisesti kuin fyysisesti äärettömän raskaita. Elämässä pitää päästä eteenpäinkin ja asia käsiteltyä. Ehkä meidän ainut mahdollisuus on sitten adoptio, mutta sitä mietimme vasta tämän hoidon jälkeen.

Tänään sovimme myös mieheni kanssa aloittavamme itsestä huolenpidon, nyt herkut kaappiin ja turhat puputtamiset pois! Ei siitä ainakaan hoitojenkaan kannalta haittaa ole. Olinhan viime keväänäkin 4 kk ilman karkkia, joten eiköhän tämäkin onnistu. Ennenkaikkea yritämme ottaa elämän rennommin (koskee lähinnä minua), jotta hoidolla olisi kaikki hyvät lähtökohdat.

Vaikka ajatukset vauvansaamista kohtaan ovat kohdanneet realiteetit, eikä mahdollisuudet kovin kummoiset taida olla, silti halumme saada yhteisen, oman pienen nyytin. Se halu ei ole minnekään kadonnut, tahtoo vain hukkua näiden negatiivisten tunteiden alle. Nyt sitten vain toivomme kaikkia positiivisia tuulia puhaltamaan tänne! :)

psstt... Elämä ilman hoitoja on muuten ollut ihan kivaa! ...eli tauko teki hyvää!

4 kommenttia:

Vauvatilaus kirjoitti...

Tuo lapsettomuutenne selittämättömyys tuntuu varmaan hankalammalta ymmärtää ja hyväksyä kuin jos sille olisi joku selkeä syy. Itse ainakin ajattelen, että olisi ”jännä” tunne tehdä useita hoitoja tietämättä syitä epäonnistumiseen. Omalla kohdalla on helpompaa, kun tietää, että syy löytyy simpoista. Kunnioitan tahtoanne yrittää ja toivoa! Ja tietenkin toivottelen parasta mahdollista tulosta uusimpaan yritykseen! Jään seuraamaan etenemistänne.

Nanna kirjoitti...

Moi,
Oon seurannut sun blogia jonkun aikaa, taisin löytää sen kun itsellä oli kolmas ivf-hoito alkamassa. Kahdesta ekasta siirroista huolimatta ei minkäänlaista tulosta. Kolmas kerta kuitenkin tärppäsi, nyt rv 16 ja kaks vaavia kasvamassa. Kovasti tsemppiä ja jaksamista teille kolmanteen hoitoon, toivon että tulos olisi teilläkin viimein se toivottu.

Lumituuli kirjoitti...

Voimia tulevaan hoitorupeamaan! Lähettelen tuonne yläkertaan rukouksia ja toivomuksia, että saisitte sen kauan kaivatun lopputuloksen. *Halaus*

Tytti.. kirjoitti...

Heippa,

Toivottavasti teillä menee kaikki juuri niinkuin pitääkin ja hoito onnistuu. Toivon sitä erityisesti sinulle, joka olet joutnut kestämään pettymyksiä, jotka ovat minullekin niin tuttuja.

Täällä odotetaan ajan kulumista, että päästäisiin passiin. adoptioasia on minulla koko ajan mielessä ja toivoisin, että voisin ajatella noin kuin sinäkin: hoidot katsotaan ensin ja vasta sitten mietitään adoptiota. En vaan jaksa itse uksoa omaaan onnistumiseen.

Joka tapauksessa: ihan kauheasti jaksamista tähän hoitoon ja peukkuja pidän pysytssä onnistumisen puolesta.