Tässä sitä nyt mennään vaan tasaseen tahtiin eteenpäin. Nyt on taas hoidettu työt viikoksi, joten on aika keskittyä nyt tähän olennaiseen. On piinapäivä xx. En ole ollut kovin halukas laskemaan tarkkaa lukua - piinapäiviä on takana jo yli kaksi vuotta, joten...

Toivon ja pelkään samanaikaisesti... Tunteet on sekavat, olen yrittänyt unohtaa koko asian ja antaa kaiken mennä omalla painollaan. No sehän on tunnetusti helppoa! :) Viimeiset päivät ennen totuutta ja testipäivää ovat edessä, mahtaa jo viimeistään sunnuntaina hermoja kiristellä! Yritän pitää rauhallisen ja mukavan viikonlopun, ensi viikolla voi taas kaikki olla toisin. Ja jollain tapaa on, kävi miten tahansa.

Jos jotain voisi pyytää ja toivoa, olisi se onnistumista nyt tässä hoidossa. Mutta kuten tiedetään, toivo ei yksin riitä. Kaikki on mennyt tähän asti hienosti, voisikohan mahdollisesti hyvä putki jatkua?! :)

HUI! Nyt on kaksi alkiota jatkaneet taivaltaan 7 soluisina kohtuun... Ihan puistattaa ajatuskin! Nyt sitten tarvitaan paljon onnea, että raukat kiinnittyisivät tiukasti uuteen kotiinsa! Olo on ihan epätodellinen, me ollaan jo onnistuttu näin pitkälle... voi kun kaikki menisi hyvin tästä eteenpäinkin!

Perjantainen punktio oli aikamoinen toimenpide - toipuminen kesti pari päivää. Eilen oli jo suht kivuton olo ja tänään ei enää mitään ylimääräistä. Punktio oli nopeasti ohi, muutaman kerran vain pistot kirpaisi, jälkikäteen tuli kovemmat juilimiset. Mutta mitä sitä ei tämän asian puolesta kestäisi... Nyt aamulla kävimme mieheni kanssa hakemassa omat alkiomme matkalle mukaan, joka toivottavasti kestää kauan. :)

Eilen piipahdimme matkamessuilla haaveilemassa tulevia lomia, sain ajatuksetkin ihan muualle hetkeksi aikaa. Paljon löytyi ihania kohteita, joissa joskus olisi kiva käydä - tai ainakin unelmoida käyvänsä. Tunnelman pilasi onneton matkavakuutusmyyjä, joka tarinoi alkuun matkavakuutuksesta ja yllättäen sanoo, että "teille tulee vauva". Puistin päätäni (miten sitä nyt tässä vaiheessa muuta voi) ja sitten alkoi itkettämään. Taisin säikäyttää vakuutustädin niin, ettei ihan heti ala kenellekkään vauvoista puhumaan. Tottakai vatsani oli hieman turvoksissa, mutta aika tökeröä puhetta "myynnin" ammattilaiselta. No siinä meni matkamessufiilis - onneksi olimme jo kotiin lähdössä muutoinkin!

Viikonlopun onnistuin kuitenkin olemaan suht stressitön ja olen sitä edelleenkin - nyt ei voi mitään enää tehdä paremmin - on vain odotettava ja toivottava. Ja kestettävä Lugesteronimömmöt! Pillurat jatkuu raskaustestiin asti, joka siis on JO kahden viikon kuluttua! :) Murehtiminen ei nyt auta, on vain toivottava ONNIESTERIN puolesta (tai pitäisikö sanoa onnin ja esterin puolesta)... :)

Tänä aamuna puhelin soi.... Soittaja oli klinikalta. Tärisevin käsin vastasin, soittaja oli eilen punktion tehnyt lääkäri, joka sanoi soittavansa vain, jos on ongelmia. Muutamassa sekunnissa kaikki toivoni ja iloni ehti romukoppaan! Mutta...

Ensimmäiseksi hän sanoi, ettei tarvitse säikähtää (EIPÄ!!!!) KAIKKI MUNASOLUT OLI HEDELMÖITYNEET!!! :) Kaksi oli lähtenyt jakautumaan normaalisti, yksi hieman poikkeavasti! Lääkäri halusi kertoa meille iloisia uutisia, ettei koko viikonloppua tarvitse murehtia!

Vau mikä fiilis! Tiedän, että paljon voi vielä mennä vikaan, mutta on tämäkin jo jotain - antaa toivoa tulevaan! Maanantaina siis mennään alkionsiirtoon!! :)

Tänään oli meidän päivä! :) Saimme KOLME munasolua!!!! Yhden vasemmalta (yllätyslöydös) ja Kaksi hienoa oikelta! Tämä oli meille loistosaalis!

Nyt takaisin sohvalle peiton alle, onnellisissa, mutta suht kivuliaissa tunnelmissa! Ei haittaa, nyt vihdoinkin pääsimme edes yhden vaiheen eteenpäin... Ensin odotamme huomista - jos tulee soitto klinikalta on ongelmia - sitten maanantaita, jolloin pääsen toivottavasti alkionsiirtoon!

Eilinen ultra toi ihan hyviä uutisia, kai... Oikealla kehittyi kaksi munarakkulaa, nyt 14 ja 15 mm. Kohdun limakalvo näytti hyvältä. Perjantaille suunniteltiin punktio ja maanantaille sitten toivottavasti alkionsiirto. Lääkäriä ihmetytti, miksi rakkulat kehittyvät nyt hitaasti, hitaammin kuin koskaan aiemmin. Minun mystiset munani... Vasemmalta yritettiin etsiä rakkuloita kauan, mutta tulos oli 0 kehittyvää, muutamia pieniä näkyi (mutta jostain syystä eivät kasva).

Uutisethan oli hyviä ja niistä pitäisi olla iloinen. Ja olenkin... Mutta takaraivossa on jatkuva pelko, että jokin menee pieleen. Miehenikin ihmetteli, miksi murehdin tulevaa, kun nyt voisi vain olla ja odottaa perjantaita hyvillä mielin, koska ei asialle mitään itse voi. Ja tiedän, että hän on oikeassa, mutta niin monen pettymyksen jälkeen en osaa olla kovin luottavainen positiivisiin tuloksiin.

Kerroin eilen lääkärille, että kuinka pelkään ovuloivani taas ennen aikojani - ei kuulemma kukaan ole hänen kokemuksellaan liian aikaisin ovuloinut, jos on Synarellaa käyttänyt. Niin, edellinen IVF tehtiin lyhyellä kaavalla, josko nyt nämä munat odottaisi perjantaiaamuun. Oma hermo ei kyllä kestä vielä kolmea päivää... voi ei! :)

Sovimme lääkärin kanssa, että jos kaikki menee hienosti ja saisimme kaksi rakkulaa ja jopa kaksi alkiota, saisi kaksi alkiota myös maanantaina siirtää. No siitäkös Hapun mielikuvitus taas tykkäsi - aloin jo unelmoida Onnista ja Esteristä. Harvinaista kuulemma olisi, että kahdesta rakkulasta saataisiin kaksi alkiota jne. Kai se meidänkin onni joskus pitäisi kääntyä!

Kovin ristiriitaisissa fiiliksissä siis kohti perjantaita mennään peläten ja toivoen enemmän kuin koskaan ennen!

Kahden tunnin kuluttua tiedän, miten munarakkulat ovat kehittyneet vai ovatko... Hermostuttaa ja tutisuttaa... Pelkään koko ajan, että ovulaatiokivut tulevat - en jostain syystä uskalla luottaa, että kaikki olisi hyvin. Pientä juilimista on tuntunut molemmin puolin eilisestä illasta saakka. Toivon todellakin, että se johtuisi vain munien kasvamisesta! Jos tämäkin hoito jää kesken, en tiedä kuinka siitä pääsisin yli...

Kohta tiedän, miten tästä jatketaan...

Tänään oli ensimmäinen munarakkula-ultra tässä hoidossa. Oikealla kasvoi kaksi vielä pientä rakkulaa 8 ja 9 mm. Vasemmalla ei näkynyt mitään, mikä oli outoa, koska vasen on aina ollut se aktiivisempi (1 rakkula). Nyt sitten jatketaan Menopuria maanantaihin, jolloin uusi ultra. Hieman nyt ihmetyttää, miksi nyt rakkulat kasvavat hitaasti, kun aikaisemmin on ollut niin kiire...

eli odottavalla kannalla mennään viikonlopun yli. Jos nuo kaksi rakkulaa jatkavat vielä silloin, niin meillä on tuplasti parempi saalis kuin koskaan! :) Menopur taitaa tuoda samanlaista virtaa kuin Puregon... Olen jatkuvassa touhussa, pullat on leivottu ja koti siistinä! On kiva aloittaa viikonloppu!

Taas taidetaan tippua pylly edellä maahan... Kävin maanantaina labrassa mittauttamassa E2-hormonin tason. Tulos oli 0.12. Hoitajan soiton perusteella kuulemma hieman matala - Menopur annosta nostettiin 300kystä 375. Yritin kysyä, että kuinka paljon "hieman matala" arvo on, mutta en saanut kunnon vastausta. Matalampi on kuin edelliskerran, mutta silloin otettiin viidennen piston jälkeen, nyt neljännen. Edelliskerralla oli yksi munarakkula - onko nyt vain puolikas?! :)

Tätä nyt sitten ihmettelen, harmittelen ja tuskailen perjantai-aamuun asti, kunnes pääsen lääkärin luokse ja ultraan. Eli mitään mahtisaalista ei ole ilmeisesti luvassa, kunhan edes se yksi munarakkula olisi kunnollinen. Hyvä hoitovire kuitenkin laantui jo minun mielessäni tuohon verikokeeseen Mitenköhän sitä taas uskotteli itselleen kaiken menevän jotenkin paljon paremmin?! Toisaalta vain yksi munarakkula riittää, mutta onko se laadultaan ja muilta ominaisuuksiltaan hyvä? Voi voi, miksei tämä voi mennä helpommin...

Nyt on sitten polkaistu käyntiin vuosi 2009! :) Samalla täyttyy ensimmäinen vuosi lapsettomuustutkimuksia ja hoitoja. Viime vuonna opin yhtä jos toista uutta itsestäni, ainakin lapsettomuuden saralla. Vuoden 2008 saldo:

• 3 inseminaatiota (negatiivisia)

• 1.IVF (elo-syyskuussa) 1 munarakkula -> inseminaatio (negatiivinen)

• 2.IVF (lokakuussa) 1 munarakkula -> ovulaatio muutamaa tuntia ennen punktiota (negatiivinen)

• 3.IVF (joulukuu - tammikuu 2009) -> (tulos?)

Tulos on selkeästi negatiivinen, toisiko uusi vuosi jotain positiivista. Olen juossut viime vuonna lääkäreissä useammin kuin koskaan aiemmin, en ole tainut tammikuusta lähtien pitää yhtään lääkäritöntä kuukautta. Jos ei ole ollut tutkimuksia, on ollut hoitoja tai niiden suunnitteluja. Kaikenkaikkiaan tiesin tämän tien olevan rankka, siis hoitoihin hakeutumisen. Ja on se sitä ollutkin, pettymyksestä toiseen. Uuden hoidon myötä toiveet aina nousevat vain että saisivat tulla ryminällä alas. Hapun pilvilinnat tulevat koko ajan matalammiksi, jottei tipahtaisi aina niin korkealta... Toisaalta, jos hoitoihin ei olisi hakeutunut epätietoisuus olisi edelleen hyvin hämmentävää - ja epäonnistumiset todennäköisesti seuraisivat toisiaan. Päätös hoitoihin hakeutumisesta oli siis oikea. Mitään varsinaista syytä lapsettomuuteemme ei ole annettu/löydetty. On todettu, että minun munasarjani ovat laiskat, mutta niiden toimintaa mittaava FSH-taso on pysynyt ihan ok tasolla. Ei kilpirauhasongelmaa, ei muitakaan tiedossa olevia sairauksia. Viimeisimpänä lääkäri mietti keliakiaa, mutta varsinaisia oireita sen suuntaan ei ole. Joka kuukausi kehitän yhden munarakkulan, ovuloin sen lähes kellontarkasti ja kierrot ovat säännölliset. Valitettavasti sama tapahtuu hoitojenkin yhteydessä - tuloksena on ollut vain 1 munarakkula, jota ei siis ole edes vielä päästy punktoimaan/tutkimaan. Luultavasti tänä vuonna tämä lapsettomuusasia ratkeaa suuntaan jos toiseen...! Ei näissä hoitojen maailmoissa voi loputtomiin elää!

Nyt on taas katse suunnattava eteenpäin, toiveikkaana siirrymme tämän hoidon vaiheissa aina seuraavaan. Kuitenkaan Hapu ei uskalla kovin korkealentoisesti haaveilla, vähän kuin autoa ajaisi käsi käsijarrulla. :) Eilen pistin ensimmäisen Menopur annoksen 300IU. Uudenvuodenaaton ultrassa Synarella oli vaikuttanut kuten pitikin - tilanne oli lääkärin mukaan hyvä. Nyt seuraava etappi on maanantain verikoe ja viikonpäästä perjantaina on ultra. Toivomme edes kahta munarakkulaa, saas nähdä miten käy. Varovaisen toiveikkaana siirrymme siis vuoteen 2009! :)

Onko tämä OnniEsterin vuosi?!